17. kesäkuuta 2015

Yhteinen(kö) vauvaprojekti

Minua on viime päivinä ollut sellainen tunne, että olen näissä hoidoissa melko yksin. En ole saanut tarpeeksi tukea mieheltäni ajan puutteen vuoksi.  Koko prosessin ajan olen käynyt pääasiassa yksin kaikilla hoitokäynneillä. Poikkeuksena ainoastaan ensikäynti, ensimmäinen inseminaatio ja punktiopäivä. Nainen on toki se, johon nämä hoidot vaikuttavat fyysisellä tasolla, mutta olisi mukava jakaa vähän sitä henkistä puolta, sillä se on kuitenkin se, jonka pitäisi koskettaa molempia. Nyt vaan ei ole ollut aikaa.

En halua kuitenkaan syyllistää miestäni osallistumisen tai tuen puutteen vuoksi kuitenkaan, harmittelen vain tilannetta. Hänellä on tällä hetkellä hirveä kiire ja stressi töissä ja hän on tehnyt yli 12h työpäiviä jo varmaan 1,5kk. Lisäksi työpäiviä on kertynyt 6-7 per viikko. Tuntuu että meidän arki on ollut vain ovella tapahtuvia läpsystä vaihto-tilanteita ja vaikka minä tämän viikon lomalla olenkin, yhteistä aikaa on ollu max.tunti iltaisin. Sekin aika on mennyt siihen, että mieheni on kotiin tullessaan syönyt jotain ja valmistautunut nukkumaan menemiseen. Nopeasti vaihdettu päivän kuulumiset. Inhottavia tuollaiset projektityöt, jotka aina välillä vaativat niin kovasti, ettei millekään muulle jää aikaa. Onneksi tässä ivf:ssä ei raskautuminen ole kiinni seksin harrastamisesta, sillä näillä aikatauluilla yritys olisi tuhoon tuomittu :D

Olin odottanut tätä viikkoa niin paljon, sillä tämä on minun ainoa lomaviikko tänä kesänä ja miehelläni piti alkaa loma myös samaan aikaan. No hän joutui siirtämään loman alkua viikolla eteen päin ja näillä näkymin pääsee nyt vasta juhannukseksi lomalle. Muuten hyvä, mutta meillä on tänä vuonna eri juhannussuunnitelmat, joten se siitä yhteisestä ajasta. Tiedän että mies mielellään olisi ollut enemmän tukena minulle, mutta kahdessa paikassa on vain valitettavasti mahdotonta olla yhtä aikaa.

Toki minulla on ihania ystäviä ja ihana perhe, joille puhua. Ihanasta vertaistuesta täällä blogimaailmassa puhumattakaan. Välillä vaan ei tee mieli puhua sellaiselle, joka ei ole itse käynyt läpi samoja asioita, eikä ole samassa veneessä, niin kuin mieheni on. Nyt olisi sellainen olo, että tekisi mieli käpertyä vain kainaloon ja päästää pieni itku. Hän lupasi eilen illalla, että heti kun hän jää lomalle, hän aikoo olla minun unelmien mies koko loman ajan. Kovia lupauksia ja niitä siis odotellessa :)

2 kommenttia:

  1. Meillä myös kaiken tämän lapsettomuushässäkän keskelllä rakennetaan omakotitaloa! Minä kun vielä olen niin tiedonjanoinen että samalla kun pitäis miettiä tulevan kodin pintoja niin pitäisi opiskella lapsettomuuden syitä. Multa kun löytyy tuo kilpparin vajaatoiminta, joka on niin hemmetin monihaarainen, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen.. Sit pitäis vielä löytää lääkäri joka näistä jotain ymmärtää, ja ikävä kyllä sellaisia ei julkiselta puolelta löydy.. Ja sitten pitäis tosiaan muistaa vielä hoitaa se parisuhde.. :D Mies menee suoraan töistä raksalle ja iltamyöhällä kömpii nukkumaan! Ja meidän raskautuminen ikävä kyllä on niistä luomuyrityksistä kiinni.. :D että samansuuntaisia ajatuksia tääläkin, kaikki kyllä jää mun hoidettavaksi ja melko yksin saa näitä asioita päässään pyöritellä. Mut eikö se tästä iloksi muutu! :)

    A-M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tsemppiä teidän luomuyritykseen! Ei ole kyllä helppoa teilläkään, mutta onneksi tilanteet muuttuu ja myöhemmin kun saatte rakennusurakan valmiiksi, teillä on varmaan enemmän aikaa toisillenne :)

      Poista