Piinapäivät lisääntyivät potenssiin kaksi

Aika kryptinen otsikko näin aamutuimaan! Eilen aamulla kävi niin, että tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin ja tänään aamulla viiva oli onneksi hieman tummempi. Tänään on pp11 ja näyttäisi siis siltä, että nyt saadaan kaiken sujuessa hyvin piinailla vielä helmikuun loppuun. Vieläkin vaikea uskoa, että oliko meillä vihdoin näin hyvä tuuri. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja alkio olisi kiinnittynyt oikeaan paikkaan, eikä olisi mikään kohdunulkoinen tai cornu-raskaus. Keskenmenoahan sitä tietysti vähän pelkää koko ajan, sillä todennäköisyydet siihen ovat niin suuret. Aluksi epäilin myös kemiallista raskautta, mutta minulla on tullut alkuraskauden oireita, joten en pidä sitä enää kovin todennäköisenä. Nyt kyllä kiinnostaisi tietää, että paljonko veressä on hcg:ta.

Aloin epäillä raskautta ensimmäisen kerran lauantaina. Kävimme siskoni kanssa edellisenä iltana/yönä tanssimassa (selvin päin tietysti!) yökerhossa ja jotenkin siinä pomppiessa kohtu tuntui painavalta. Mietin ensin, että onko minun munasarjat vieläkin niin isot, että ne tuntuvat raskailta ja hölskyvät. Lauantaipäivänä aloin ihmetellä, että miksi minulla on koko ajan pissahätä, vaikka yleensä pystyn pidättämään pitkiäkin aikoja. Lisäksi alavatsaa vihloi ja juili välillä, mutta ei kuitenkaan ollut ihan sellainen olo, että menkat olisivat alkamassa. Seuraavaksi kiinnitin huomiota aivasteluun. Olin aina naureskellut tälle raskausoireelle, että voikohan tuo pitää paikkaansa, mutta nyt olen lauantaista saakka aivastellut huomattavasti enemmän kuin sitä ennen.

Eilen oli aamupäivällä/päivällä lievää etovaa oloa. Tämä alkoi kuitenkin vasta testin tekemisen jälkeen, joten saattaa olla myös psyykkistä. Kaiken lisäksi sitä ei ole nyt tänään ollut, joten saatoin keksiä sen omasta päästä tai sitten innostus/jännitys eilen aiheutti sen. Iho on nyt myös ollut muutaman päivän huonommassa kunnossa kuin pitkiin aikoihin.

Tässä alla tekemäni testit. Ylempi on siis eiliseltä (pp10) ja alempi tänään aamulla tehty (pp11). Haaleitahan nuo viivat vielä ovat, mutta toisaalta menkkojenkaan ei olisi pitänyt vielä jäädä pois, joten ei tässä mitään tulipunaisia viivoja tarvitse tullakaan. Piti tänä aamuna vielä näyttää minun värisokealle miehellenikin nämä viivat ja kerta hänkin näki eron viivoissa, niin ei taida omat silmät liian puolueellisesti tulkita.

Todistusaineistoa

Vieläkin vaikea uskoa todeksi ja pelottaa innostua liikaa. Pelkään niin, että tässä vielä matto vedetään jollain tapaa jalkojen alta pois. Ajattelin lähteä käymään porukoiden luona nyt, sillä tuntuu etten malta enää pitää salaisuutena heiltä. Tämä olisi ensimmäinen lapsenlapsi sekä minun vanhemmilleni, että appivanhemmilleni ja voin vain kuvitella kuinka he tästä innostuvat.

Omalla äidilläni, joka on jo vaihdevuosi-iässä, alkoi kuukautiset uudestaan, kun hän sai tietää puolen vuoden kohdalla, että yritämme lasta. Kaikki sairaudet poissulkevat tutkimukset tehtiin ja lopulta lääkäri oli sitä mieltä, että äitini elää niin vahvasti meidän yrityksessä mukana, että hänen oma hormonitoimintansa käynnistyi uudestaan :D Isälläni on ollut tapana kirjoittaa joka vuosi joulukirje kaikille tuttaville, jossa hän on kertonut koko perheen kuulumiset kuluneelta vuodelta. 2010 vuonna hän kertoi ylpeänä kirjeessä, että minulle ja miehelleni on tullut vuoden aikana vauva, nimittäin koiravauva, ja jospa sitä lähivuosina ihan oikeitakin vauvojakin siunaantuisi. Vuonna 2011 hän kirjoitti, että sitten kun me saamme vauvan, niin hän aikoo kuuluttaa sen niin isoon ääneen kaikille, että kenellekään ei jää epäselväksi. Sitä seuraavana vuonna oli myös joku pieni maininta asiasta, mutta sen jälkeen alkoi meidän lapsettomuusprosessi, eikä hän ole enää maininnut asiasta sanallakaan joulukirjeissä. En kestä edes ajatella, kuinka mielissään hän on, jos pääsee seuraavaan joulukirjeeseen vihdoin kirjoittamaan vauvauutisia :)

PP7 eikä mitään oireita

Siinäpä koko tekstin sisältö pääpiirteittäin. Ei enää mitään oireita. Eilen oli vielä vähän sellainen olo, että raskaus voisi olla mahdollinen, sillä minulla oli pahoinvointia, joka oli voimakkaampaa kuin aiemmin (lutinus aiheuttanut sitä jo pp1 lähtien). Se voimistui niin paljon, että yhdessä välissä piti käydä jo yökkimässä vähän wc:ssä, kunnon oksennusta ei kuitenkaan tullut. Tänään ei kuitenkaan enää ole mitään. Myöskään vatsakipuja ei ole nyt vähään aikaan ollut. Pessimisti-minä jo luovutti raskauden suhteen. Optimisti-minä muistuttaa, että kaikissa raskauksissa ei ole oireita alussa ja mahdollisesta kiinnittymisestäkin on kulunut vasta vähän aikaa.

Soitin muuten eilen polille ivf-hoitajalle tuosta pissatulehduksen tapaisesta oireiluista ja kysyin, että voiko lutinus aiheuttaa sen. Hän vastasi saman tien, että voi aiheuttaa ja toisaalta myös alkanut raskaus voi sen aiheuttaa. Koska oireet alkoivat jo pari päivää alkion siirrosta, niin tuon raskaus-syyn voi mielestäni kuitenkin vetää yli.

Minäkin nautin aurinkoisista ilmoista! :)

Hyvää juhannusta kaikille! Minä vietän rauhallisen kotijuhannuksen siskoni kanssa, syödään hyvää ruokaa ja pakkailen tavaroita muuttoa varten. Aion myös ulkoilla koiran kanssa mahdollisimman paljon, joten toivotaan hyviä ilmoja :)
Mitä te teette juhannuksena?

Yhteinen(kö) vauvaprojekti

Minua on viime päivinä ollut sellainen tunne, että olen näissä hoidoissa melko yksin. En ole saanut tarpeeksi tukea mieheltäni ajan puutteen vuoksi.  Koko prosessin ajan olen käynyt pääasiassa yksin kaikilla hoitokäynneillä. Poikkeuksena ainoastaan ensikäynti, ensimmäinen inseminaatio ja punktiopäivä. Nainen on toki se, johon nämä hoidot vaikuttavat fyysisellä tasolla, mutta olisi mukava jakaa vähän sitä henkistä puolta, sillä se on kuitenkin se, jonka pitäisi koskettaa molempia. Nyt vaan ei ole ollut aikaa.

En halua kuitenkaan syyllistää miestäni osallistumisen tai tuen puutteen vuoksi kuitenkaan, harmittelen vain tilannetta. Hänellä on tällä hetkellä hirveä kiire ja stressi töissä ja hän on tehnyt yli 12h työpäiviä jo varmaan 1,5kk. Lisäksi työpäiviä on kertynyt 6-7 per viikko. Tuntuu että meidän arki on ollut vain ovella tapahtuvia läpsystä vaihto-tilanteita ja vaikka minä tämän viikon lomalla olenkin, yhteistä aikaa on ollu max.tunti iltaisin. Sekin aika on mennyt siihen, että mieheni on kotiin tullessaan syönyt jotain ja valmistautunut nukkumaan menemiseen. Nopeasti vaihdettu päivän kuulumiset. Inhottavia tuollaiset projektityöt, jotka aina välillä vaativat niin kovasti, ettei millekään muulle jää aikaa. Onneksi tässä ivf:ssä ei raskautuminen ole kiinni seksin harrastamisesta, sillä näillä aikatauluilla yritys olisi tuhoon tuomittu :D

Olin odottanut tätä viikkoa niin paljon, sillä tämä on minun ainoa lomaviikko tänä kesänä ja miehelläni piti alkaa loma myös samaan aikaan. No hän joutui siirtämään loman alkua viikolla eteen päin ja näillä näkymin pääsee nyt vasta juhannukseksi lomalle. Muuten hyvä, mutta meillä on tänä vuonna eri juhannussuunnitelmat, joten se siitä yhteisestä ajasta. Tiedän että mies mielellään olisi ollut enemmän tukena minulle, mutta kahdessa paikassa on vain valitettavasti mahdotonta olla yhtä aikaa.

Toki minulla on ihania ystäviä ja ihana perhe, joille puhua. Ihanasta vertaistuesta täällä blogimaailmassa puhumattakaan. Välillä vaan ei tee mieli puhua sellaiselle, joka ei ole itse käynyt läpi samoja asioita, eikä ole samassa veneessä, niin kuin mieheni on. Nyt olisi sellainen olo, että tekisi mieli käpertyä vain kainaloon ja päästää pieni itku. Hän lupasi eilen illalla, että heti kun hän jää lomalle, hän aikoo olla minun unelmien mies koko loman ajan. Kovia lupauksia ja niitä siis odotellessa :)

Hämmennys

Soitin eilen aamulla tk:n ja kysyin, voisiko lääkäri kirjoittaa minulle antibiottireseptin virtsatieinfektioon ilman, että käyn viemässä näytettä, sillä oireet olivat niin selvät. Puhelimessa ollut hoitaja oli sitä mieltä, että koska minulla ei ole ollut niin moneen vuoteen kyseistä infektiota, minun tulisi käydä antamassa näyte ensin. Pyöräilin vesisateessa labraan ja takaisin. Hieman myöhemmin tarkistin Omahoidosta vastauksen ja se oli negatiivinen! Leukkaritkaan eivät olleet koholla, joten tuskin siis olisi mitään väärää negaa. Vastauksesta jäikin sitten iso hämmennys, sillä virtsaaminen kirveli ja sattui alavatsaan niin, että irvistytti ja tuntui että virtsaamisentarve oli myös tiheentynyt.

Eilen ja tänään kirvely/kipu on kuitenkin ollut vähäisempää kuin viikonloppuna. En kyllä vieläkään tiedä mistä tämä johtuu. Tuorein veikkaus on, että voisiko vähän tätä pikkuhousuihin tulevaa lutinus-mönjää päästä nousemaan välillä virtsaputkeen ja -rakkoon ja se siellä ärsyttäisi. Tämä on täysin oma heitto vain, eikä perustu mihinkään lähteeseen, tai toisen ihmisen kokemukseen. Tiheentynyt virtsaamisentarve selittyisi runsaammalla juomisella.

Nyt on siis PP5 ja olo on ihan hyvä. Aiemmin mainitsemani oireet lutinuksesta ovat pikkuhiljaa lieventyneet, ilmeisesti kroppa alkaa tottumaan paremmin hormoniin. Sivuvaikutuksia edelleen on, mutta nyt niiden kanssa on helpompi elää. Mitään kovin kummoisia kipuja ei enää ole, sillon tällöin vain vihloo/pistää/jomottaa. Olen ottanut urheilun suhteen kevyesti siitä asti kun aloin pistämään gonal-F:ää, sillä pelkäsin niin kovasti hyperiä. Nyt alkionsiirron jälkeen on ollut niin ikävä olo ja kipuja, etten ole voinut sen vuoksi tehdä oikein mitään. Tänään aamupäivällä laitoin pitkästä aikaa lenkkarit jalkaan ja käytiin koiran kanssa juoksemassa. Teki kyllä hyvää, sekä minulle että koiralle, eikä mitään kipuja tuntunut. Koirakin on nukkunut koko päivän sen jälkeen, eikä ole yrittänyt houkutella leikkimään tai kerjännyt rapsutuksia. Huomenna ajattelin mennä käymään salilla, joten pikkuhiljaa normaali elämä lähtee taas käyntiin.

Fiilis siitä, että tärppääkö tässä kierrossa vaihtelee koko ajan. Eilen aamulla (pp4) heräsin voimakkaaseen vihlontaan alavatsalla ja ajattelin, että nyt se kiinnittyi. Pian sen jälkeen itsesuojeluvaisto iski takaisin päälle ja tuli vahvasti sellainen olo, että en voi olla raskaana. En uskalla kovin toiveita nostattaa, vaikka nyt on varmasti paras sauma koko yrityshistorian aikana raskautumisen suhteen. Sain luvan testata jo pp10, mutta eikö se ole aika aikaisin? Toki siinä saattaa raskaus näkyä jo, mutta yleensä ilmeisesti on ohjattu testaamaan pp12-14. No joka tapauksessa en varmaan malta odottaa ainakaan sitä pitemmälle. Nyt myös jännittää se, että jos en tule raskaaksi ja kuukautiset alkavat, tuleekohan tässä kierrossa sitä tiputteluvuotoa. Minulla on koko ajan ollut se tunne, että vuoto on johtunut jotenkin keltarauhasesta, vaikka reilu vuosi sitten arvo oli normaali. Nyt jos tiputteluvuoto jää pois, niin se varmaan johtuu lutinuksesta, mikä tukisi omaa intuitiota.

Koitan stressata mahdollisimman vähän. Täysin stressaamattahan tässä ei vain yksinkertaisesti voi olla :)

PP3 ja virtsatieinfektio?

Loistava ajankohta virtsatieinfektiolle. Eilen aamulla alkoi tuntumaan alavatsalla voimakasta kipua virtsaamisen yhteydessä, mutta ajattelin että se jotenkin vielä liittyy näihin muihin kipuihin, mitä minulla on ollut. Pikkuhiljaa siihen sitten alkoi tulla myös kirvely mukaan ja päivän mittaa virtsaamisen tarve tiheni selvästi. Minulla oli VTI joskus vuosikausia sitten ja oireet tuntuvat nyt ihan samalta. Just my luck. 

Muuten en olisi huolissani pätkääkään ja menisin rauhassa vasta huomenna tk:n selvittämään asiaa, mutta toki tämä alkionsiirto alkoi nyt huolettamaan. Oireiden kanssa pärjäisin tämän päivän kotona ihan varmasti, vaikka vessassa irvistyttääkin. Soitin päivystykseen, että kannattaako minun tulla sinne jo nyt tänään jonottamaan koko päiväksi, että jossain välissä pääsisin jättämään sen pissanäytteen. Saan kuulema itse päättää, sillä alkion siirron vuoksi he voisivat harkita hoitavansa minua jo tänään sunnuntaina. Puhelimessa ollut hoitaja oli kuitenkin sitä mieltä, että jos oireiden kanssa pärjään, niin voisin odottaa myös huomiseen ja mennä tk:n aamulla. Samaa ajattelin itsekin, että tuskin tässä nyt yhdellä päivällä on hirveästi vaikutusta. Varsinkin kun tässä menisi varmasti pitkälle iltapäivälle/iltaan ennen kuin minua edes hoidettaisiin vähäisen kiireellisyys-asteen vuoksi.

Viime yönä tuntui etten millään saa nukahdettua ja kello oli jo melkein kolme, enkä ollut vieläkään nukahtanut hetkeksikään. Turhautti niin paljon, sillä olin ollut suurimman osan päivästä todella väsynyt (erityisesti muutama tunti lutinuksen jälkeen), vaikka olin nukkunut edellisenä yönä kellon ympäri. Ajattelin että kun laitan illalla päivän viimeisen lääkkeen, niin väsy iskee varmasti 0,5-1 tunnin päästä. No ei iskenyt. Siinä sitten klo 3 päätin nousta ylös ja lähteä kauppaan. Rakastan sitä, että puolen kilometrin päässä on 24h auki oleva kauppa! Kävin hakemassa karpalomehua ja sitä sitten litkin aamun tunteina, ennen kuin painuin takaisin sänkyyn. En tiedä ehtikö se vielä vaikuttaa ja kuinka paljon hyötyä siitä ylipäätään on, mutta tänä aamuna ei kirvellyt ja sattunut aivan yhtä paljon kuin eilen. En osaa kuitenkaan nyt päättää, että mitä tekisin sen päivystyksen suhteen :/

Nyt minäkin saan laskea piinapäiviä

Eli pp2 menossa. Aloitin lutinuksen käytön siirtopäivän iltana ja voi kauhea kuinka paljon siitä tulee sotkua. Saa kyllä olla koko ajan pikkuhousunsuoja paikoillaan. No tämä ei kuitenkaan tullut täysin yllätyksenä, sillä olin lukenut asiasta jo aiemmin, mutta ärsyttää joka tapauksessa. En ollut ollenkaan perehtynyt lääkkeen mahdollisiin haittavaikutuksiin ennen käytön aloittamista ja eilen aloin ihmetelä, että miksi minulla on vähän väliä pää kipeä, maha kipeä, etovaa oloa ja pää ihan sumuinen. Tuntuu että on unelias olo ja vaikea keskittyä välillä. Eilen sitten tarkistin lääkkeen sivuvaikutukset ja kappas, kaikki edellä luettelemani ovat niitä yleisimpiä haittavaikutuksia. Onneksi panadol auttaa melko hyvin näihin oireisiin ja muutenkin ne vähän tulevat ja menevät riippuen siitä, milloin olen lääkkeen edellisen kerran laittanut. Ehkä tästä siis selvitään.

Torstaina alkion siirrossa siis lääkäri kirjoitti minulle loppuviikon sairaslomaa, sillä käveleminen kävi sen verran kipeää ja työssäni joudun olemaan paljon jalkeilla. Perjantaiaamuna vointi oli kuitenkin niin hyvä ja suht kivuton, etten millään kehdannut jäädä sairaslomalle, vaan menin iltavuoroon töihin. Ei mennyt kovin kauaa kun alkoi kaduttamaan, sillä alavatsa tuli kipeäksi kaikesta kävelystä. Panadol onneksi lievitti kipua niin, että pystyin paremmin tekemään töitä loppuillan. Sovimme yöhoitajan kanssa että minä kuulostelen yön vointia ja soitan aamulla jos en ole tulossa aamuvuoroon. Aamulla herätessäni vatsa oli niin kipeä (vaikka olin ollut levossa jo monta tuntia), että päätin jäädä kotiin. Tuntui että en millään pääse takaisin uneen, kun missään asennossa ei ollut hyvä olla ja vasta noin tunnin päästä lääke alkoi vaikuttamaan sen verran, että sain nukahdettua. Nyt tässä taas popsitaan panadolia maksimiannoksilla.

Minulla on ensi viikko kesälomaa, joten käytännössä loma alkoi nyt pari päivää etuajassa. Päivän kysymys: Tiedättekö mitä hoitoalan ihmiset tekevät lomalla? Vastaus: Me lakataan kynnet, eikä leikata niitä, sillä arkena nämä asiat ei onnistu :)

Ne tykkäs toisistaan sittenkin!!!

Nimittäin minun munasolut ja miehen siittiöt! Niin kuin jo mainitsin, munasoluja saatiin kerättyä vain 5, vaikka rakkuloita oli tuplasti enemmän. Niistä viidestä kuitenkin 4 hedelmöittyi ja kaikki hedelmöittyneet olivat top-alkioita, joten ei voi kuin olla tyytyväinen. Yksi alkio siirettiin tänään ja loput kolme pakastettiin erillisinä tulevaisuutta varten. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on tosi optimistinen olo raskautumisen suhteen. Toivottavasti nyt ei tiputa kovin korkealta sitten.

Kotimatkalla kävin ostamassa mansikoita
juhliakseni hyvin sujunutta päivää

Kerroin vatsakivusta ja tärinäkivusta lääkärille ja hän kirjoitti minulle sairaslomaa loppuviikon. Jonkin verran nestettä oli kertynyt fossa douglasiin, mutta ei kuulema vaikuttanut siltä, että kovin suuret todennäköisyydet hyperille olisi. Nyt vaan jäin vähän miettimään, että kehtaanko ottaa töistä saikkua pe-su, sillä todennäköisestihän minun tilalle ei ketään saada ja muut joutuvat tekemään minunkin työt. Minulla ei ole kuumetta tai mahatautia, mikä varsinaisesti pakottaisi olemaan pois ja hammasta purren varmaan selviäisin työvuorot kipujen kanssa, jos ne pysyvät tälläisinä mitä ne nyt ovat. Tällä hetkellä kaikki liikkuminen/kävely tuntuu vähän ikävältä ja töissä joutuisin kyllä olemaan aika paljon liikkeellä. Levossa kipu on vähän lievempi. Toisaalta en ole ollut sairaslomalla kuin vasta yhden päivän (punktiopäivä) kyseisessä työpaikassa, sillä olen saanut suunniteltua työvuoroni niin, että kaikki hoitojutut ovat tapahtuneet vapaa-ajalla. Taidan katsella vielä tämän illan, että mihin suuntaan vointi kehittyy ja päätän vasta sitten. T: Tunnollinen hoitsu

Here we go now

Nyt alkaa olemaan aika lähteä sairaalaan hakemaan alkio kyytiin. Toivottavasti se tarraa tiukasti kiinni, eikä irroita ainakaan ennen helmikuuta. Hirveästi myös jännittää miten monta alkiota on tällä hetkellä enää pelissä mukana. Jos totta puhutaan, olin jo aivan varma joskus aiemmin, että me ei koskaan saada lasta ja että meidän munasolut ja siittiöt inhoavat toisiansa. Vaikka ne laitettaisiiin samalle maljalle, niin ne varmaan kiertäisi toisensa kaukaa. Ilmeisesti näin ei ole kuitenkaan ollut, sillä ei ole soitettu jäämään kotiin.

Ehdin jo eilen aamulla kirjoittaa että vointi on tosi hyvä ja ei enää juurikaan kipuja. No ei mennyt kauaa, kun olin jo valmis perumaan puheeni. Aamulla otetut särkylääkkeet eivät tuntuneet auttavan juuri ollenkaan ja kivut vain voimistui. Kyllä niiden kanssa pärjäsi kotona levähtäessä, mutta olin todella kiitollinen saamastani sairaslomapäivästä. Tänäänkin on vielä vähän ollut kipuja. Nämä kivut vaan on hieman kummallisia. Tuntuu että se kipu on enemmän ylämahalla ja kaikki tärinä aiheuttaa kipua. Jopa ihan käveleminen. Mitään turvotuksia/hengenahdistusta tai sellaisia ei kuitenkaan ole.

Nyt sormet ristiin, että kaikki menee hyvin. Jännää!

Punktiopäivä

Nyt se on takana! Eilen kävin punktiossa, jota jännitin etukäteen jonkin verran. Maanantai iltana olin vielä iltavuorossa töissä ja pikkuhiljaa illan aikana olo muuttui koko ajan kurjemmaksi ja kurjemmaksi. Munasarjat tuntui niin raskailta ja joka askeleella sattui. Tuntui että ei oikein pystynyt seisomaan tai kävelemään kunnolla suorassa hyväryhtisenä vaan koko ajan oli lievä etukeno. Vatsakin oli normaalia turvonneempi. Siinä sitten pikkuhiljaa aloin huolestumaan, että nytkö se alkaa kehittämään sitä hyperiä, sillä olin pistänyt pregnylin edellisenä iltana. Kotiin päästyäni olin ihan surkeana, mutta onneksi yön aikana vointi parani ja tiistai aamuna heräsin oikein hyvävointisena.

Meillä piti olla sairaalassa jo klo 9, joten aamulla ei onneksi ehtinyt stressata hirveästi. Muutenkin tuntui, että ei enää osannut oikein jännittää. Vietiin miehen siemennestenäyte itse mukana kotoa ja meidät ohjattiin heräämöön valmisteluita varten. Tuntui hassulta olla itse potilaan asemassa, sillä yleensä se olen minä, joka ohjaa potilaan omalle paikalle, antaa vaatteet, tarkistuttaa rannekkeet jne. Täytyy myöntää että olen itse mieluummin se, joka laittaa kanyylin, kuin se pistettävä! Näin jälkikäteen se taisi olla kipein hetki koko punktiossa. Esilääkkeiksi sain vähän miedompia kipulääkkeitä, sekä diapamin, joka meni kyllä melko nopeasti päähän. Mies silitteli mun päätä ja yhtäkkiä alkoi väsyttään ihan hulluna ja taisin ehkä nukahtaa hetkeksi, ennen kuin oli aika siirtyä toimenpidehuoneeseen.


Punktion suoritti minun lempilääkäri, joten sekin jo rauhoitti kummasti. Sain kipulääkettä suonensisäisesti ja lisäksi kohdunkaulaa puudutettiin. Itse punktio ei sattunut juuri ollenkaan. Ihan pieni nipistys vain tuntui pistohetkellä. Munarakkuloita löytyi muistaakseni 10 yhteensä. Ennen kotiinlähtöä sain kuitenkin kuulla, että vain 5 munasolua saatiin kerättyä. Hieman jäi harmittamaan, sillä todennäköisesti kaikki ei hedelmöity ja lähde jakautumaan oikein. Torstaina sitten selviää, että onko mitään siirrettävää ja saatiinko pakkaseen mitään. Voi olla, että pieni itku pääsee jos pakkaseen ei saada mitään, sillä ei huvita ihan heti käydä uutta ivf:ää läpi.

Punktion jälkeen sain vielä vähän suun kautta kipulääkettä, juotavaa ja kävin wc:ssä ennen kuin sain luvan lähteä. Koko päivän tuntui enemmän tai vähemmän kramppeja vatsassa. Söin päivän aikana buranaa ja panadolia maksimit ja silti ei ollut yhtään hetkeä, ettei vatsa olisi ollut kipeä. Vasta nyt tänään tuntuu, että kyseiset lääkkeet vievät kivun lähes kokonaan pois. Eilinen meni lepäillessä ja päiväunia ottaessa. Oli ihanaa viettää aikaa miehen kanssa, sillä hänellä on ollut viime aikoina niin kiire töissä, että yhteinen aika on ollut kortilla.

Nyt jäädään odottelemaan jännityksellä huomista. Siellä pitäisi vielä olla ainakin yksi lupaava alkio jakautumassa, sillä ei ole tullut puhelinsoittoa :D Lupasivat soittaa heti jos näyttää siltä, ettei ole mitään siirrettävää. Nyt pitää varmaan alkaa pakkailemaan tavaroita tulevaa muuttoa varten, jotta saisi jotain muuta ajateltavaa.

Jännitys tiivistyy

Perjantaina kävin kolmannessa ultrassa ja kaikki oli edelleen hyvin. Punktiopäiväksi määrättiin tiistai, jolloin meidän pitää mennä polille jo aamulla hyvissä ajoin. Aiemmin löydetyt 8 munarakkulaa olivat kasvaneet oikein hyvin ja niiden lisäksi oli ainakin yksi vähän pienempi rakkula. Jää nähtäväksi saadaanko siitä kerättyä munasolua talteen. Pistoksia jatketaan edelleen samalla annoksella. Voin vain kuvitella kuinka tukalalta vatsa tuntuu sellaisella, jolla on 20 munarakkulaa kehittynyt, sillä minulla alkaa jo nämä omatkin tuntumaan jossain määrin. Välillä jo kävelemisestä aiheutuva tärinä joka askeleella tuntuu lievästi ikävältä. Turvotusta on hieman ja jomottelua molemmin puolin. Päänsäryt ovat onneksi pikkuhiljaa helpottaneet. Uusimpana oireena on nyt pari päivää ollut arat rinnat. Vähän kyllä ihmettelen, että mistä nuo nyt niin araksi on tullut, sillä olen käyttänyt samoja lääkkeitä samoilla annoksilla jo päälle viikon. Lisäksi valkovuoto on ollut ällöttävän runsasta viime päivinä. En muista, että se olisi koskaan ollut tällaista.

Eilen oli viimeinen pistos gonalia ja tänään otin vielä kaksi suihketta suprecurista, mutta nyt senkin saa lopettaa. Tänä iltana myöhään minun tulee pistää pregnyl ja maanantaina on sitten "lepopäivä ja punktioon henkisesti valmistautuminen" (aka. iltavuoro töissä). Toivottavasti on kiireinen ilta, niin ei ehdi hirveästi stressata tiistaita. Punktio kyllä jännittää näin etukäteen, ei olisi pitänyt käydä lukemassa keskustelupalstoja! :D Saa nähdä kuinka kipeä ja väsynyt oon sen jälkeen, sillä meillä olisi samana iltana vielä tulevan taloyhtiön kokous rakennuttajan toimistolla.

PS. Lisäsin blogin blogloviniin, jos joku sitä käyttää ja haluaa sen kautta seurata. Tuolta oikealta palkista löytyy painike ja tässä tulee vielä osoite https://www.bloglovin.com/blogs/kaks-ilman-kolmatta-12323149

Munarakkuloiden kypsyttelyä ja hyvät unenlahjat

Eilen siis oli toinen ultra, jossa selvisi vähän munasarjojen tilannetta. Munarakkuloita oli kehittynyt oikealle puolelle kolme ja vasemmalle puolelle viisi. Olin aluksi hieman pettynyt lukumäärään, sillä olin toivonut että kerättyä saataisiin hieman enemmän. Kehittyneet munarakkulat olivat kuitenkin kooltaan jo niin isoja, että lääkeannoksia ei kannata nostaa. No ainakaan hyperstimulaatiosta ei ollut mitään merkkejä tällä hetkellä. Lääkäri yritti kovasti vakuutella, että tämä on aivan hyvä lukumäärä ja että mieluummin kerätään vähemmän hyviä yksilöitä, joilla on hyvät mahdollisuudet kehittyä top-alkioiksi. Sain taas kuulla saman litanian, että sinä olet nuori ja terve ja sinulla on oikein hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi jo vaikka ensimmäisestä siirrosta. Muistan kuinka ensimmäisessä inssissäkin pidettiin niin todennäköisenä sitä, että tulisin jostakin kolmesta kerrasta raskaaksi, no en tullut. Lääkäri määräsi ensi viikon punktiota varten jo esilääkkeitä ja kipulääkkeitä, mitä minulle saa antaa. Saa nähdä miten pahasti pönttö menee sekaisin, kun en ole koskaan syönyt mitään buranaa/panadolia vahvempaa aiemmin!

Viimeinen yövuoro loppui tänä aamuna ja minulla on tapana nukkua aina vähän lyhyemmät unet viimeisin vuoron jälkeen, jotta seuraavana yönä uni tulisi suht normaaliin aikaan. Siksi olenkin yleensä laittanut kellon soimaan jo joskus 14 aikaan. Niin tein tänäänkin, sillä olen pistänyt gonalin aina 14-15 aikaan. En tiedä mikä meni pieleen, mutta heräsin vasta puoli seitsemän, enkä ollut uskoa silmiäni, kun katsoin kelloa. Olin laittanut kolme herätystä päälle, mutta minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, että olisin laittanut herätykset kiinni ja jatkanut unia. Koirakaan ei ollut tullut herättämään. En edes koe, että olisin ollut mitenkään kovin väsynyt aamulla nukkumaan mennessäni. Ei tässä muuten mitään vahinkoa olisi tapahtunut, mutta se gonalin pistäminen!  Muistaakseni se pitäisi kuitenkin pistää suurin piirtein samaan aikaan joka päivä ja nyt tuli kyllä aika pitkä heitto siihen. Pitää varmaan pikkuhiljaa päivä kerrallaan aikaistaa pistoaikaa, sillä tuo 14-15 on sopinut näin vuorotyöläiselle hyvin. Olen voinut pistää lääkkeen kotona joko juuri ennen iltavuoron alkua tai aamuvuoron jälkeen.

Nyt odotellaan perjantaina kolmatta ultraa :)