Nyt alkaa olemaan aika lähteä sairaalaan hakemaan alkio kyytiin. Toivottavasti se tarraa tiukasti kiinni, eikä irroita ainakaan ennen helmikuuta. Hirveästi myös jännittää miten monta alkiota on tällä hetkellä enää pelissä mukana. Jos totta puhutaan, olin jo aivan varma joskus aiemmin, että me ei koskaan saada lasta ja että meidän munasolut ja siittiöt inhoavat toisiansa. Vaikka ne laitettaisiiin samalle maljalle, niin ne varmaan kiertäisi toisensa kaukaa. Ilmeisesti näin ei ole kuitenkaan ollut, sillä ei ole soitettu jäämään kotiin.
Ehdin jo eilen aamulla kirjoittaa että vointi on tosi hyvä ja ei enää juurikaan kipuja. No ei mennyt kauaa, kun olin jo valmis perumaan puheeni. Aamulla otetut särkylääkkeet eivät tuntuneet auttavan juuri ollenkaan ja kivut vain voimistui. Kyllä niiden kanssa pärjäsi kotona levähtäessä, mutta olin todella kiitollinen saamastani sairaslomapäivästä. Tänäänkin on vielä vähän ollut kipuja. Nämä kivut vaan on hieman kummallisia. Tuntuu että se kipu on enemmän ylämahalla ja kaikki tärinä aiheuttaa kipua. Jopa ihan käveleminen. Mitään turvotuksia/hengenahdistusta tai sellaisia ei kuitenkaan ole.
Nyt sormet ristiin, että kaikki menee hyvin. Jännää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti