"Soita pomolle ja kerro myöhästyväsi töistä kun sun täytyy runkata purkkiin"- päivä

Pari päivää sitten oli tosiaan ensimmäinen inseminaatio. Naureskelinkin samana iltana miehelleni että kahdessa vuodessa on kuljettu pitkä matka siitä "Hei rakas mennään tekemään vauva!-fiiliksestä "Soita pomolle ja kerro myöhästyvästi töistä kun sun täytyy runkata purkkiin"-fiilikseen. Romanttisuus tuntuu olevan välillä aika kaukana tästä kliinisestä, laskelmoivasta vauva-projektista, joka tapahtuu nyt osittain sairaalan toimenpidehuoneessa.

Olin siis edellisenä päivänä käynyt ultrassa ja siellä näkyi jo 19mm kokoinen munarakkula valmiina puhkemaan minä hetkenä tahansa. Sain ohjeeksi pistää pregnylin kotona ja tulemaan seuraavana päivänä inseminaatioon. Olin töissä yön ja aamulla kiirehdin töistä bussilla kotiin. Miehen oli tarkoitus viedä siemennestenäyte klo 10 ja olimme sopineet, että hän antaa näytteen, jonka minä sitten kotiin päästyäni lähden kiikuttamaan paidan sisällä sairaalalle samalla kun mies kiirehtii työpaikalle palaveriin.

Myöhemmin päivällä menimme sitten yhdessä sairaalalle. Itse toimenpide oli yllättävän nopea ja kivuton. Olin vähän pelännyt sen sattuvan, sillä minua oltiin varoiteltu että se saattaa tehdä vähän kipeää. Kyllähän sen jossain määrin tunsi kun katetria työnnettiin kohdunsuun läpi, mutta ei ollenkaan kivuliasta. Ovulaatio ei ollut vielä tapahtunut, mikä oli oikeastaan todella hyvä asia, sillä inseminaatio on parempi tehdä ennen munasolun irtoamista. Miehen siemennestekin oli ollut oikein hyvä laadultaan, mikä ilahdutti, sillä kesällä siittiöiden laadussa oli vähän parantamista.

Koko päivän oli tuntunut juilimista alavatsalla, lähinnä vasemmalla puolella. Se oli vähän hassua, sillä irtoamassa oleva munasolu sijaitsi oikeasssa munasarjassa. Seuraavana yönä töissä alkoi tuntumaan viiltävää/pistävää kipua oikean munasarjan kohdalla ja ei kyllä jäänyt epäselväksi että munasoluhan siellä irtosi. Tuntui ettei millään pysty naamaa pitämään välillä peruslukemilla ja jonkun aikaa kärsittyäni päätin ottaa särkylääkettä. Kipu kuitenkin loppui jo ennen kuin lääke ehti millään alkaa edes vaikuttamaan. Jollain tavalla oli oikein mielenkiintoista tuntea ovulaatio, sillä en ole koskaan eläissäni sitä tuntenut. Uskoisin että tämä kipu johtuu siitä letrozolista, jota tässä kierrossa söin. Tämä ovulaatio taisi olla lääkkeestä johtuen parempi kuin aiemmin. Ensimmäistä kertaa jäin nyt miettimään, että mistä koko ovulaatiokipu yleensäkään johtuu. Mikä sen kivun aiheuttaa?


Nyt vain sormet ristiin ja odotellaan pari viikkoa :)

Kuulumisia pitkästä aikaa ja hoitojen aloitus

Edellisestä kerrasta kun kirjoittelin on kulunut jo puoli vuotta. Ja en, en ole tullut raskaaksi ja siitä syystä jättänyt blogin kirjoittamisen. En oikeastaan suunnitellut tätä taukoa, mutta kesän tullessa päätin, että yritän ottaa loman lapsettomuudesta. Minulla alkoi kesätyöt ja kuljin päivittäin toisella paikkakunnalla töissä ja olin välillä siellä yötäkin. Se vei huomattavasti enemmän aikaa kotona olemiselta, verrattuna siihen että olisin ollut samalla paikkakunnalla töissä. Päätimme mieheni kanssa, että emme yritä ollenkaan lasta koko kesänä. Oli ihan vapauttavaa kun ei tarvinut miettiä ovulaation ajankohtaa tai väkisin ajoittaa yhdyntöjä sen ajalle. Tästä "lomasta" johtuen en myöskään jaksanut vaivata päätäni tämän blogin suhteen. Loma jatkui sitten oikeastaan syyskuun loppupuolelle, jolloin meillä oli vihdoin ensikäynti lisääntymislääketieteen yksikköön.

Kyseinen ensikäynti meni ihan hyvin. Minut ultrattiin, rakenteet vaikuttivat olevan kunnossa ja näimme kuinka minulla oli jo ovulaatio tapahtunut. Ainoa asia missä oli parantamisen varaa, oli että kohdun limakalvon paksuus ei vastannut täysin kierron ajankohtaa. Se oli vähän ohuehko ja lääkäri epäili, että minulla taitaa sitten kuitenkin olla jonkinasteista keltarauhasen vajaatoimintaa, sillä limakalvon ohuuden lisäksi myös tiputteluvuoto on edelleen vaivannut. Tuli hieman "I-told-you-so"-olo. Vaivaan ei kuitenkaan määrätty keltarauhashormonia, sillä tutkimukset eivät kuulema ole osoittaneet siitä olevan selvästi hyötyä.

Olimme samaa mieltä jatkoista ja päädyimme inseminaatioon. Minulle määrättiin Letrozol-nimistä lääkettä (vastaava Femar) kierron päiville 3.-7. tukemaan ovulaatiota. Letrozolia käytetään pääasiassa rintasyövän uusiutumisen estolääkkeenä, mutta voidaan myös käyttää Clomifenin tilalla lapsettomuushoidoissa. Söin kyseistä lääkettä määrättyinä päivinä, eikä minulle onneksi tullut mitään sivuvaikutuksia lääkkeestä.

Eilen oli kp 12 ja minulla oli aika ultraääntä varten. Kohdun limakalvo oli nyt oikein hyvän paksuinen, ilmeisesti seurausta letrozolista. Molemmissa munasarjoissa oli yksi johtava follikkeli kasvamassa ja toinen oli jo niin iso, että puhkeaisi aivan pian. Sainkin ajan jo tälle päivälle ensimmäistä inseminaatiota varten. Päätin osallistua tutkimukseen, jossa yritetään selvittää kannattaako Pregnyl pistää ennen vai jälkeen inseminaation ja minun arpaonni valitsi "ennen-ryhmän". Meninkin apteekin kautta kotiin ja pääsin heti pistohommiin. Työni puolesta olen pistellyt paljon, mutta tuntui jotenkin hurjalta pistää itseä!

En ole itkenyt kuukausiin tätä lapsettomuutta, minulla on tainnut olla aika vahva suojamuuri ympärillä asian suhteen. Eilen kuitenkin pääsi itku pitkästä aikaa ja tunteet olivat hyvin pinnassa. Ensimmäinen inseminaatio oli nyt niin konkreettisesti siinä. Toiveet raskautumisen suhteen ovat tässä kierrossa aiempaa korkeammat, mutta toisaalta pelottaa jos tästä ei tulekaan toivottua lopputulosta. Viime kuukausina menkkojen alkaminen ei ole oikein edes tuntunut miltään, sillä eihän me edes yritetty ja olen ottanut niin paljon etäisyyttä asiaan. Töissä ja harjoittelussakaan ei ole ollut kovin raskasta hoitaa synnytyksiä, vastasyntyneitä tai edes raskauden keskeytyksiä. Eilen tunteiden purkautumisen jälkeen tuntui pelottavalta mennä töihin ja sanoinkin miehelleni, että tänään en millään haluaisi mennä. Bussimatkalla kasasin kuitenkin itseni ja suojamuurin ja yövuoro meni hyvin ilman tunnekuohuja. Jos vielä vuoden päästä olen tässä samassa tilanteessa, olen varmaan rakentanut Kiinan muurin ympärilleni! :)


Tänään oli ensimmäinen inseminaatio, mutta kerron siitä huomenna lisää. Kovasti voimia kaikille omasta vauvasta haaveileville ja asian kanssa kamppaileville! Uskotaan parempaan huomiseen <3