Ovulaatiota odotellessa

Torstaina tai perjantaina pitäisi olla ovulaatio, joten sitä varten saa pikkuhiljaa alkaa taaas varautumaan ;) Ei sillä, etteikö me muulloinkin harrastettaisi seksiä kuin vain ovulaation aikaan, mutta kyllähän sitä aina hieman pyrkii lisäämään yritystä kun alkaa tärppipäivä lähestymään. Siitä olen kyllä hyvin onnellinen, että ainakaan vielä seksi ei ole muuttunut pakkopullaksi tai epätoivoiseksi yritykseksi tulla raskaaksi, vaan molemmat nautimme siitä yhtä paljon kuin ennenkin. Joskus on tosin ollut ovulaation aikaan hetkiä, jolloin väsyneenä pitkän päivän jälkeen on tuntunut, että ei kyllä millään huvita rakastella. Eihän se mitä todennäköisemmin tuota taaskaan haluttua tulosta. No joo, sanoisin kuitenkin että meidän kohdalla lapsettomuus ei ole ainakaan yrityksen puutteesta johtuvaa. 

Viikonloppuna käytiin mökillä ja tuli kyllä aivan oikeaan hetkeen rentouttava mökkiviikonloppu. Ei ole tainnut vähään aikaan olla sellaista viikonloppua, jolloin olisin saanut mieheni kokonaan itselleni koko viikonlopuksi, vaan yleensä tällaista luksusta on estämässä jomman kumman työt tai joku muu tekijä, kuten jätkäporukan oma mökkiviikonloppu ilman kumppaneita tjs. Oli ihana nauttia toisen seurasta ja läheisyydestä rauhassa ilman häiriötekijöitä. Kyllä parisuhde tarvitsee välillä hoitoa, mikä auttaa ennaltaehkäisemään ongelmia.

Hassua että kun aloimme yrittämään vauvaa, toivoin kovasti ettei vauva syntyisi loppuvuonna. Sen verran on ajan myötä ajatukset muuttuneet, että nyt tässä vaiheessa olisi aivan yks ja sama mihin aikaan vuodesta vauva syntyisi, kunhan vain syntyisi!

Äitienpäivä

Tänään oli äitienpäivä ja sen kunniaksi kävin ensin päivällä vierailemassa oman äitini luona ja myöhemmin illalla, kun mieheni oli päässyt töistä, kävimme vielä kahvilla anopin luona. Suurin osa päivästä meni melko mukavasti, eikä itselläni ollut juurikaan sen surullisempi tai vaikeampi olo kuin muinakaan päivinä. Oikeastaan tunteet ryöpsähtivät  enemmän pintaan vain, kun kirjauduin sisään facebookiin, joten luonnollisesti pyrin välttelemään sitä. Minun tuttavapiiriini on syntynyt vuoden sisällä aika paljon vauvoja ja kaikista tuskallisinta oli se, kun kaikki heistä päivittivät tänään profiileihinsa, kuinka onnellisia täydellisten vauvojen äitejä he ovatkaan. Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, minäkin olisin tänään juhlinut ensimmäistä äitienpäivääni. Elämällä on kuitenkin tapana yllättää meidät aika ajoin, joten päädyinkin tänään välttelemään facebookia ja sen mukana tulevaa kateuden tunnetta kavereitani kohtaan.

Olen huomannut, että minusta tuntuu vaikeammalta käsitellä niiden kavereiden raskaaksi ja äidiksi tulemista, sekä äitinä olemista, joilla nämä tapahtumat ovat sisältyneet kuluneeseen vuoteen, verrattuna niihin kavereihin, joiden lapset ovat jo vähintään pari vuotta vanhoja. Pidempään äitinä olleet ikään kuin "kilpailevat" eri sarjassa kanssani, sillä he eivät ole tulleet raskaaksi sinä aikana, kun minä olen yrittänyt lasta. Tästä syystä minusta tuntui kurjemmalta lukea ensimmäistä äitienpäivää viettävien kavereiden päivityksiä facebookissa, kuin "kokeneempien" äitien.

Tämä päivä on varmasti ollut enemmän tai vähemmän vaikea monille lapsettomille. Toivottavasti kaikki ovat saaneet kokea mukaviakin hetkiä tänään. Itse ainakin olen nauttinut useista hetkistä ja tämä päivä on ollut itse asiassa hieman kivuttomanpi kuin odotin. Haaveilen kuitenkin ajatuksesta, että ensi vuonna tähän aikaan olisin ainakin raskaana. Toivon, että tänään kaikki äidit osaisivat arvostaa lapsiaan, eivätkä pitäisi heitä itsestäänselvyytenä.

Kätilö joka ei osaa tehdä lapsia

En ollut koskaan harkinnut aloittavani kirjoittamaan blogia mistään aiheesta, kunnes yhtäkkiä huomasinkin googlettavani blogin aloitukseen liittyviä asioita. Hetkeä myöhemmin, pienen säätämisen jälkeen, syntyi tämä blogi. Mikä onkaan parempi päivä aloittaa, kuin tämä Lapsettomien lauantai? Tämä on ensimmäinen Lapsettomien lauantai meidän kohdallamme, sillä viime vuonna yritystä oli takana vielä niin vähän aikaa, että emme kokeneet itseämme lapsettomiksi.

Olen 24-vuotias nuori nainen ja perheeseeni kuuluu toistaiseksi vain aviomieheni ja rakas koiramme. Olemme kulkeneet samaa matkaa useita vuosia nuoresta iästäni huolimatta ja vaimon roolissakin olen ehtinyt olla jo kohta 5 vuotta. Vauvakuumetta olen potenut enemmän tai vähemmän siitä asti, kun aloitin opiskelemaan kätilöksi. Nyt olen opiskeluissani loppuvaiheessa.

Tässä kuussa aktiivista yritystä tulla raskaaksi on takana puolitoista vuotta. Muistan kuinka marraskuussa 2012 jätimme ehkäisyn pois, ja minä naiivisti ajattelin, että raskautumisessa tuskin menee muutamaan kuukautta kauempaa. Voi kuinka väärässä olinkaan. Mieheni oli hieman realistisempi ja oli alusta asti sitä mieltä, että tässä voi mennä hieman pidempään. Minä en pitänyt todennäköisenä, että lapsettomuus osuisi meidän kohdalle, sillä olimmehan nuoria, normaalipainoisia ja terveelliset elämäntavat omaavia. Minä, kaiken lisäksi tulevana seksuaali- ja lisääntymisterveyden ammattilaisena, osaisin varmasti seurata kuukautiskiertoani ja ajoittaa peiton heiluttelut oikeille päiville.

Olemme nyt siinä vaiheessa, että olemme pikkuhiljaa hakeutumassa tutkimuksiin. Minä olen jo käynyt opiskelijaterveydenhuollossa lääkärin vastaanotolla ja ottamassa laboratoriotutkimukset. Kaikki arvot olivat viitearvojen sisällä, joten niistä ei löytynyt mitään selittävää tekijää. Lisäksi papa-näyte ja klamydia- ja tippuritestit olivat negatiiviset. Jatkossa on sitten tulossa siemennestetutkimus miehelleni ja loput tutkimukset minulle.

Taival tähän mennessä on herättänyt monenlaisia tunteita ja ajatuksia. En koe, että olisin vielä aivan rikki tämän asian kanssa, sillä olemmehan vielä nuoria ja tutkimuksetkin on vasta aluillaan, hoidoista puhumattakaan. Siitä huolimatta kyyneliä on virrannut ja kaipaus omasta lapsesta on välillä ollut raastavaa. Olen puhunut tästä perheelleni ja ystävilleni alusta asti, eikä aiheesta puhuminen enää tunnu kovin pahalta. Tällä hetkellä se on lähinnä terapeuttista.