Kakkosluokan lapseton

Eilen vihjasin, että minulla oli myös toinen syy, minkä vuoksi en ole päivittänyt mitään pitkään aikaan. Minulla on nyt ollut reilu puoli vuotta vähän ristiriitainen olo tämän lapsettomuuden suhteen ja minkälaiset tunteet/ajatukset ovat sallittuja. Toisaalta haluan tulla raskaaksi todella paljon, mutta minulla on myös herännyt viime kuukausina päinvastaisia ajatuksia. Yhtäkkiä aloin miettimään, että millaista meidän elämä olisi, jos elettäisiin vain kahdestaan koko loppuelämä ja aloin näkemään niitä hyviä puolia lapsettomuudessa. Siitä seurasikin sitten se ristiriita, että samaan aikaan sekä halusin, että en halunnut tulla raskaaksi. Pikkuhiljaa tunne siitä, että en halua lasta ollenkaan tuntui kasvavan suuremmaksi kuin haave lapsesta.

Uskon että aluksi se oli vain oma psyykeen kehittämä defenssi koko lapsettomuutta ja siitä aiheutuvaa mielipahaa vastaan. Se mikä ei ole niin tärkeää, ei satuta. Täytyy myöntää, että minun on ollut viime kuukausina selvästi helpompi elää lapsettomuuden kanssa. Nämä ajatukset taisivat pikkuhiljaa tulla viime syksynä, enkä edes aluksi tajunnut asiaa. Sitten kun tunnistin asian, ajattelin vain että tämä on väliaikaista ja nämä ajatukset menevät jossain välissä pois. No tällä hetkellä koen, että ajatukset ovat edelleen täällä, mutta olen huomannut, että vaikka kuinka ajattelen/uskottelen itselleni että elän mieluummin lapsettomana lopun elämääni, haave omasta lapsesta on edelleen jäljellä ja pyrkii pintaan. Välillä saan itkukohtauksia asian vuoksi ja välillä masentaa. Tuskin reagoisin niin voimakkaasti esimerkiksi ystäväni raskauteen, jos en oikeasti itse haluaisi olla samassa tilanteessa.

Nämä ajatukset vapaaehtoisesta lapsettomauudesta saivat aikaan sen, että ajattelin olevani "kakkosluokan lapseton". Tuntui ettei minulla ollut mitään kirjoitettavaa tänne blogiin, sillä en voinut esittää olevani surullinen tilanteestani tai että itkisin joka ilta itseni uneen, koska en ollut vieläkään tullut raskaaksi. Tuntui myös väärältä nauttia elämästä lapsettomana, jos samaan aikaan blogikirjoitustani lukeva kamppailee asian kanssa. Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että vaikka vielä ajatukset vaihtelevat päivästä toiseen laidasta laitaan, huomenna menen ensimmäiseen ultraan ivf-hoitoihin liittyen. IIK!