Kuulumisia pitkästä aikaa ja hoitojen aloitus

Edellisestä kerrasta kun kirjoittelin on kulunut jo puoli vuotta. Ja en, en ole tullut raskaaksi ja siitä syystä jättänyt blogin kirjoittamisen. En oikeastaan suunnitellut tätä taukoa, mutta kesän tullessa päätin, että yritän ottaa loman lapsettomuudesta. Minulla alkoi kesätyöt ja kuljin päivittäin toisella paikkakunnalla töissä ja olin välillä siellä yötäkin. Se vei huomattavasti enemmän aikaa kotona olemiselta, verrattuna siihen että olisin ollut samalla paikkakunnalla töissä. Päätimme mieheni kanssa, että emme yritä ollenkaan lasta koko kesänä. Oli ihan vapauttavaa kun ei tarvinut miettiä ovulaation ajankohtaa tai väkisin ajoittaa yhdyntöjä sen ajalle. Tästä "lomasta" johtuen en myöskään jaksanut vaivata päätäni tämän blogin suhteen. Loma jatkui sitten oikeastaan syyskuun loppupuolelle, jolloin meillä oli vihdoin ensikäynti lisääntymislääketieteen yksikköön.

Kyseinen ensikäynti meni ihan hyvin. Minut ultrattiin, rakenteet vaikuttivat olevan kunnossa ja näimme kuinka minulla oli jo ovulaatio tapahtunut. Ainoa asia missä oli parantamisen varaa, oli että kohdun limakalvon paksuus ei vastannut täysin kierron ajankohtaa. Se oli vähän ohuehko ja lääkäri epäili, että minulla taitaa sitten kuitenkin olla jonkinasteista keltarauhasen vajaatoimintaa, sillä limakalvon ohuuden lisäksi myös tiputteluvuoto on edelleen vaivannut. Tuli hieman "I-told-you-so"-olo. Vaivaan ei kuitenkaan määrätty keltarauhashormonia, sillä tutkimukset eivät kuulema ole osoittaneet siitä olevan selvästi hyötyä.

Olimme samaa mieltä jatkoista ja päädyimme inseminaatioon. Minulle määrättiin Letrozol-nimistä lääkettä (vastaava Femar) kierron päiville 3.-7. tukemaan ovulaatiota. Letrozolia käytetään pääasiassa rintasyövän uusiutumisen estolääkkeenä, mutta voidaan myös käyttää Clomifenin tilalla lapsettomuushoidoissa. Söin kyseistä lääkettä määrättyinä päivinä, eikä minulle onneksi tullut mitään sivuvaikutuksia lääkkeestä.

Eilen oli kp 12 ja minulla oli aika ultraääntä varten. Kohdun limakalvo oli nyt oikein hyvän paksuinen, ilmeisesti seurausta letrozolista. Molemmissa munasarjoissa oli yksi johtava follikkeli kasvamassa ja toinen oli jo niin iso, että puhkeaisi aivan pian. Sainkin ajan jo tälle päivälle ensimmäistä inseminaatiota varten. Päätin osallistua tutkimukseen, jossa yritetään selvittää kannattaako Pregnyl pistää ennen vai jälkeen inseminaation ja minun arpaonni valitsi "ennen-ryhmän". Meninkin apteekin kautta kotiin ja pääsin heti pistohommiin. Työni puolesta olen pistellyt paljon, mutta tuntui jotenkin hurjalta pistää itseä!

En ole itkenyt kuukausiin tätä lapsettomuutta, minulla on tainnut olla aika vahva suojamuuri ympärillä asian suhteen. Eilen kuitenkin pääsi itku pitkästä aikaa ja tunteet olivat hyvin pinnassa. Ensimmäinen inseminaatio oli nyt niin konkreettisesti siinä. Toiveet raskautumisen suhteen ovat tässä kierrossa aiempaa korkeammat, mutta toisaalta pelottaa jos tästä ei tulekaan toivottua lopputulosta. Viime kuukausina menkkojen alkaminen ei ole oikein edes tuntunut miltään, sillä eihän me edes yritetty ja olen ottanut niin paljon etäisyyttä asiaan. Töissä ja harjoittelussakaan ei ole ollut kovin raskasta hoitaa synnytyksiä, vastasyntyneitä tai edes raskauden keskeytyksiä. Eilen tunteiden purkautumisen jälkeen tuntui pelottavalta mennä töihin ja sanoinkin miehelleni, että tänään en millään haluaisi mennä. Bussimatkalla kasasin kuitenkin itseni ja suojamuurin ja yövuoro meni hyvin ilman tunnekuohuja. Jos vielä vuoden päästä olen tässä samassa tilanteessa, olen varmaan rakentanut Kiinan muurin ympärilleni! :)


Tänään oli ensimmäinen inseminaatio, mutta kerron siitä huomenna lisää. Kovasti voimia kaikille omasta vauvasta haaveileville ja asian kanssa kamppaileville! Uskotaan parempaan huomiseen <3