"Soita pomolle ja kerro myöhästyväsi töistä kun sun täytyy runkata purkkiin"- päivä

Pari päivää sitten oli tosiaan ensimmäinen inseminaatio. Naureskelinkin samana iltana miehelleni että kahdessa vuodessa on kuljettu pitkä matka siitä "Hei rakas mennään tekemään vauva!-fiiliksestä "Soita pomolle ja kerro myöhästyvästi töistä kun sun täytyy runkata purkkiin"-fiilikseen. Romanttisuus tuntuu olevan välillä aika kaukana tästä kliinisestä, laskelmoivasta vauva-projektista, joka tapahtuu nyt osittain sairaalan toimenpidehuoneessa.

Olin siis edellisenä päivänä käynyt ultrassa ja siellä näkyi jo 19mm kokoinen munarakkula valmiina puhkemaan minä hetkenä tahansa. Sain ohjeeksi pistää pregnylin kotona ja tulemaan seuraavana päivänä inseminaatioon. Olin töissä yön ja aamulla kiirehdin töistä bussilla kotiin. Miehen oli tarkoitus viedä siemennestenäyte klo 10 ja olimme sopineet, että hän antaa näytteen, jonka minä sitten kotiin päästyäni lähden kiikuttamaan paidan sisällä sairaalalle samalla kun mies kiirehtii työpaikalle palaveriin.

Myöhemmin päivällä menimme sitten yhdessä sairaalalle. Itse toimenpide oli yllättävän nopea ja kivuton. Olin vähän pelännyt sen sattuvan, sillä minua oltiin varoiteltu että se saattaa tehdä vähän kipeää. Kyllähän sen jossain määrin tunsi kun katetria työnnettiin kohdunsuun läpi, mutta ei ollenkaan kivuliasta. Ovulaatio ei ollut vielä tapahtunut, mikä oli oikeastaan todella hyvä asia, sillä inseminaatio on parempi tehdä ennen munasolun irtoamista. Miehen siemennestekin oli ollut oikein hyvä laadultaan, mikä ilahdutti, sillä kesällä siittiöiden laadussa oli vähän parantamista.

Koko päivän oli tuntunut juilimista alavatsalla, lähinnä vasemmalla puolella. Se oli vähän hassua, sillä irtoamassa oleva munasolu sijaitsi oikeasssa munasarjassa. Seuraavana yönä töissä alkoi tuntumaan viiltävää/pistävää kipua oikean munasarjan kohdalla ja ei kyllä jäänyt epäselväksi että munasoluhan siellä irtosi. Tuntui ettei millään pysty naamaa pitämään välillä peruslukemilla ja jonkun aikaa kärsittyäni päätin ottaa särkylääkettä. Kipu kuitenkin loppui jo ennen kuin lääke ehti millään alkaa edes vaikuttamaan. Jollain tavalla oli oikein mielenkiintoista tuntea ovulaatio, sillä en ole koskaan eläissäni sitä tuntenut. Uskoisin että tämä kipu johtuu siitä letrozolista, jota tässä kierrossa söin. Tämä ovulaatio taisi olla lääkkeestä johtuen parempi kuin aiemmin. Ensimmäistä kertaa jäin nyt miettimään, että mistä koko ovulaatiokipu yleensäkään johtuu. Mikä sen kivun aiheuttaa?


Nyt vain sormet ristiin ja odotellaan pari viikkoa :)