Tänään oli äitienpäivä ja sen kunniaksi kävin ensin päivällä vierailemassa oman äitini luona ja myöhemmin illalla, kun mieheni oli päässyt töistä, kävimme vielä kahvilla anopin luona. Suurin osa päivästä meni melko mukavasti, eikä itselläni ollut juurikaan sen surullisempi tai vaikeampi olo kuin muinakaan päivinä. Oikeastaan tunteet ryöpsähtivät enemmän pintaan vain, kun kirjauduin sisään facebookiin, joten luonnollisesti pyrin välttelemään sitä. Minun tuttavapiiriini on syntynyt vuoden sisällä aika paljon vauvoja ja kaikista tuskallisinta oli se, kun kaikki heistä päivittivät tänään profiileihinsa, kuinka onnellisia täydellisten vauvojen äitejä he ovatkaan. Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, minäkin olisin tänään juhlinut ensimmäistä äitienpäivääni. Elämällä on kuitenkin tapana yllättää meidät aika ajoin, joten päädyinkin tänään välttelemään facebookia ja sen mukana tulevaa kateuden tunnetta kavereitani kohtaan.
Olen huomannut, että minusta tuntuu vaikeammalta käsitellä niiden kavereiden raskaaksi ja äidiksi tulemista, sekä äitinä olemista, joilla nämä tapahtumat ovat sisältyneet kuluneeseen vuoteen, verrattuna niihin kavereihin, joiden lapset ovat jo vähintään pari vuotta vanhoja. Pidempään äitinä olleet ikään kuin "kilpailevat" eri sarjassa kanssani, sillä he eivät ole tulleet raskaaksi sinä aikana, kun minä olen yrittänyt lasta. Tästä syystä minusta tuntui kurjemmalta lukea ensimmäistä äitienpäivää viettävien kavereiden päivityksiä facebookissa, kuin "kokeneempien" äitien.
Tämä päivä on varmasti ollut enemmän tai vähemmän vaikea monille lapsettomille. Toivottavasti kaikki ovat saaneet kokea mukaviakin hetkiä tänään. Itse ainakin olen nauttinut useista hetkistä ja tämä päivä on ollut itse asiassa hieman kivuttomanpi kuin odotin. Haaveilen kuitenkin ajatuksesta, että ensi vuonna tähän aikaan olisin ainakin raskaana. Toivon, että tänään kaikki äidit osaisivat arvostaa lapsiaan, eivätkä pitäisi heitä itsestäänselvyytenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti