Piinapäivät lisääntyivät potenssiin kaksi

Aika kryptinen otsikko näin aamutuimaan! Eilen aamulla kävi niin, että tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin ja tänään aamulla viiva oli onneksi hieman tummempi. Tänään on pp11 ja näyttäisi siis siltä, että nyt saadaan kaiken sujuessa hyvin piinailla vielä helmikuun loppuun. Vieläkin vaikea uskoa, että oliko meillä vihdoin näin hyvä tuuri. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja alkio olisi kiinnittynyt oikeaan paikkaan, eikä olisi mikään kohdunulkoinen tai cornu-raskaus. Keskenmenoahan sitä tietysti vähän pelkää koko ajan, sillä todennäköisyydet siihen ovat niin suuret. Aluksi epäilin myös kemiallista raskautta, mutta minulla on tullut alkuraskauden oireita, joten en pidä sitä enää kovin todennäköisenä. Nyt kyllä kiinnostaisi tietää, että paljonko veressä on hcg:ta.

Aloin epäillä raskautta ensimmäisen kerran lauantaina. Kävimme siskoni kanssa edellisenä iltana/yönä tanssimassa (selvin päin tietysti!) yökerhossa ja jotenkin siinä pomppiessa kohtu tuntui painavalta. Mietin ensin, että onko minun munasarjat vieläkin niin isot, että ne tuntuvat raskailta ja hölskyvät. Lauantaipäivänä aloin ihmetellä, että miksi minulla on koko ajan pissahätä, vaikka yleensä pystyn pidättämään pitkiäkin aikoja. Lisäksi alavatsaa vihloi ja juili välillä, mutta ei kuitenkaan ollut ihan sellainen olo, että menkat olisivat alkamassa. Seuraavaksi kiinnitin huomiota aivasteluun. Olin aina naureskellut tälle raskausoireelle, että voikohan tuo pitää paikkaansa, mutta nyt olen lauantaista saakka aivastellut huomattavasti enemmän kuin sitä ennen.

Eilen oli aamupäivällä/päivällä lievää etovaa oloa. Tämä alkoi kuitenkin vasta testin tekemisen jälkeen, joten saattaa olla myös psyykkistä. Kaiken lisäksi sitä ei ole nyt tänään ollut, joten saatoin keksiä sen omasta päästä tai sitten innostus/jännitys eilen aiheutti sen. Iho on nyt myös ollut muutaman päivän huonommassa kunnossa kuin pitkiin aikoihin.

Tässä alla tekemäni testit. Ylempi on siis eiliseltä (pp10) ja alempi tänään aamulla tehty (pp11). Haaleitahan nuo viivat vielä ovat, mutta toisaalta menkkojenkaan ei olisi pitänyt vielä jäädä pois, joten ei tässä mitään tulipunaisia viivoja tarvitse tullakaan. Piti tänä aamuna vielä näyttää minun värisokealle miehellenikin nämä viivat ja kerta hänkin näki eron viivoissa, niin ei taida omat silmät liian puolueellisesti tulkita.

Todistusaineistoa

Vieläkin vaikea uskoa todeksi ja pelottaa innostua liikaa. Pelkään niin, että tässä vielä matto vedetään jollain tapaa jalkojen alta pois. Ajattelin lähteä käymään porukoiden luona nyt, sillä tuntuu etten malta enää pitää salaisuutena heiltä. Tämä olisi ensimmäinen lapsenlapsi sekä minun vanhemmilleni, että appivanhemmilleni ja voin vain kuvitella kuinka he tästä innostuvat.

Omalla äidilläni, joka on jo vaihdevuosi-iässä, alkoi kuukautiset uudestaan, kun hän sai tietää puolen vuoden kohdalla, että yritämme lasta. Kaikki sairaudet poissulkevat tutkimukset tehtiin ja lopulta lääkäri oli sitä mieltä, että äitini elää niin vahvasti meidän yrityksessä mukana, että hänen oma hormonitoimintansa käynnistyi uudestaan :D Isälläni on ollut tapana kirjoittaa joka vuosi joulukirje kaikille tuttaville, jossa hän on kertonut koko perheen kuulumiset kuluneelta vuodelta. 2010 vuonna hän kertoi ylpeänä kirjeessä, että minulle ja miehelleni on tullut vuoden aikana vauva, nimittäin koiravauva, ja jospa sitä lähivuosina ihan oikeitakin vauvojakin siunaantuisi. Vuonna 2011 hän kirjoitti, että sitten kun me saamme vauvan, niin hän aikoo kuuluttaa sen niin isoon ääneen kaikille, että kenellekään ei jää epäselväksi. Sitä seuraavana vuonna oli myös joku pieni maininta asiasta, mutta sen jälkeen alkoi meidän lapsettomuusprosessi, eikä hän ole enää maininnut asiasta sanallakaan joulukirjeissä. En kestä edes ajatella, kuinka mielissään hän on, jos pääsee seuraavaan joulukirjeeseen vihdoin kirjoittamaan vauvauutisia :)

PP7 eikä mitään oireita

Siinäpä koko tekstin sisältö pääpiirteittäin. Ei enää mitään oireita. Eilen oli vielä vähän sellainen olo, että raskaus voisi olla mahdollinen, sillä minulla oli pahoinvointia, joka oli voimakkaampaa kuin aiemmin (lutinus aiheuttanut sitä jo pp1 lähtien). Se voimistui niin paljon, että yhdessä välissä piti käydä jo yökkimässä vähän wc:ssä, kunnon oksennusta ei kuitenkaan tullut. Tänään ei kuitenkaan enää ole mitään. Myöskään vatsakipuja ei ole nyt vähään aikaan ollut. Pessimisti-minä jo luovutti raskauden suhteen. Optimisti-minä muistuttaa, että kaikissa raskauksissa ei ole oireita alussa ja mahdollisesta kiinnittymisestäkin on kulunut vasta vähän aikaa.

Soitin muuten eilen polille ivf-hoitajalle tuosta pissatulehduksen tapaisesta oireiluista ja kysyin, että voiko lutinus aiheuttaa sen. Hän vastasi saman tien, että voi aiheuttaa ja toisaalta myös alkanut raskaus voi sen aiheuttaa. Koska oireet alkoivat jo pari päivää alkion siirrosta, niin tuon raskaus-syyn voi mielestäni kuitenkin vetää yli.

Minäkin nautin aurinkoisista ilmoista! :)

Hyvää juhannusta kaikille! Minä vietän rauhallisen kotijuhannuksen siskoni kanssa, syödään hyvää ruokaa ja pakkailen tavaroita muuttoa varten. Aion myös ulkoilla koiran kanssa mahdollisimman paljon, joten toivotaan hyviä ilmoja :)
Mitä te teette juhannuksena?

Yhteinen(kö) vauvaprojekti

Minua on viime päivinä ollut sellainen tunne, että olen näissä hoidoissa melko yksin. En ole saanut tarpeeksi tukea mieheltäni ajan puutteen vuoksi.  Koko prosessin ajan olen käynyt pääasiassa yksin kaikilla hoitokäynneillä. Poikkeuksena ainoastaan ensikäynti, ensimmäinen inseminaatio ja punktiopäivä. Nainen on toki se, johon nämä hoidot vaikuttavat fyysisellä tasolla, mutta olisi mukava jakaa vähän sitä henkistä puolta, sillä se on kuitenkin se, jonka pitäisi koskettaa molempia. Nyt vaan ei ole ollut aikaa.

En halua kuitenkaan syyllistää miestäni osallistumisen tai tuen puutteen vuoksi kuitenkaan, harmittelen vain tilannetta. Hänellä on tällä hetkellä hirveä kiire ja stressi töissä ja hän on tehnyt yli 12h työpäiviä jo varmaan 1,5kk. Lisäksi työpäiviä on kertynyt 6-7 per viikko. Tuntuu että meidän arki on ollut vain ovella tapahtuvia läpsystä vaihto-tilanteita ja vaikka minä tämän viikon lomalla olenkin, yhteistä aikaa on ollu max.tunti iltaisin. Sekin aika on mennyt siihen, että mieheni on kotiin tullessaan syönyt jotain ja valmistautunut nukkumaan menemiseen. Nopeasti vaihdettu päivän kuulumiset. Inhottavia tuollaiset projektityöt, jotka aina välillä vaativat niin kovasti, ettei millekään muulle jää aikaa. Onneksi tässä ivf:ssä ei raskautuminen ole kiinni seksin harrastamisesta, sillä näillä aikatauluilla yritys olisi tuhoon tuomittu :D

Olin odottanut tätä viikkoa niin paljon, sillä tämä on minun ainoa lomaviikko tänä kesänä ja miehelläni piti alkaa loma myös samaan aikaan. No hän joutui siirtämään loman alkua viikolla eteen päin ja näillä näkymin pääsee nyt vasta juhannukseksi lomalle. Muuten hyvä, mutta meillä on tänä vuonna eri juhannussuunnitelmat, joten se siitä yhteisestä ajasta. Tiedän että mies mielellään olisi ollut enemmän tukena minulle, mutta kahdessa paikassa on vain valitettavasti mahdotonta olla yhtä aikaa.

Toki minulla on ihania ystäviä ja ihana perhe, joille puhua. Ihanasta vertaistuesta täällä blogimaailmassa puhumattakaan. Välillä vaan ei tee mieli puhua sellaiselle, joka ei ole itse käynyt läpi samoja asioita, eikä ole samassa veneessä, niin kuin mieheni on. Nyt olisi sellainen olo, että tekisi mieli käpertyä vain kainaloon ja päästää pieni itku. Hän lupasi eilen illalla, että heti kun hän jää lomalle, hän aikoo olla minun unelmien mies koko loman ajan. Kovia lupauksia ja niitä siis odotellessa :)

Hämmennys

Soitin eilen aamulla tk:n ja kysyin, voisiko lääkäri kirjoittaa minulle antibiottireseptin virtsatieinfektioon ilman, että käyn viemässä näytettä, sillä oireet olivat niin selvät. Puhelimessa ollut hoitaja oli sitä mieltä, että koska minulla ei ole ollut niin moneen vuoteen kyseistä infektiota, minun tulisi käydä antamassa näyte ensin. Pyöräilin vesisateessa labraan ja takaisin. Hieman myöhemmin tarkistin Omahoidosta vastauksen ja se oli negatiivinen! Leukkaritkaan eivät olleet koholla, joten tuskin siis olisi mitään väärää negaa. Vastauksesta jäikin sitten iso hämmennys, sillä virtsaaminen kirveli ja sattui alavatsaan niin, että irvistytti ja tuntui että virtsaamisentarve oli myös tiheentynyt.

Eilen ja tänään kirvely/kipu on kuitenkin ollut vähäisempää kuin viikonloppuna. En kyllä vieläkään tiedä mistä tämä johtuu. Tuorein veikkaus on, että voisiko vähän tätä pikkuhousuihin tulevaa lutinus-mönjää päästä nousemaan välillä virtsaputkeen ja -rakkoon ja se siellä ärsyttäisi. Tämä on täysin oma heitto vain, eikä perustu mihinkään lähteeseen, tai toisen ihmisen kokemukseen. Tiheentynyt virtsaamisentarve selittyisi runsaammalla juomisella.

Nyt on siis PP5 ja olo on ihan hyvä. Aiemmin mainitsemani oireet lutinuksesta ovat pikkuhiljaa lieventyneet, ilmeisesti kroppa alkaa tottumaan paremmin hormoniin. Sivuvaikutuksia edelleen on, mutta nyt niiden kanssa on helpompi elää. Mitään kovin kummoisia kipuja ei enää ole, sillon tällöin vain vihloo/pistää/jomottaa. Olen ottanut urheilun suhteen kevyesti siitä asti kun aloin pistämään gonal-F:ää, sillä pelkäsin niin kovasti hyperiä. Nyt alkionsiirron jälkeen on ollut niin ikävä olo ja kipuja, etten ole voinut sen vuoksi tehdä oikein mitään. Tänään aamupäivällä laitoin pitkästä aikaa lenkkarit jalkaan ja käytiin koiran kanssa juoksemassa. Teki kyllä hyvää, sekä minulle että koiralle, eikä mitään kipuja tuntunut. Koirakin on nukkunut koko päivän sen jälkeen, eikä ole yrittänyt houkutella leikkimään tai kerjännyt rapsutuksia. Huomenna ajattelin mennä käymään salilla, joten pikkuhiljaa normaali elämä lähtee taas käyntiin.

Fiilis siitä, että tärppääkö tässä kierrossa vaihtelee koko ajan. Eilen aamulla (pp4) heräsin voimakkaaseen vihlontaan alavatsalla ja ajattelin, että nyt se kiinnittyi. Pian sen jälkeen itsesuojeluvaisto iski takaisin päälle ja tuli vahvasti sellainen olo, että en voi olla raskaana. En uskalla kovin toiveita nostattaa, vaikka nyt on varmasti paras sauma koko yrityshistorian aikana raskautumisen suhteen. Sain luvan testata jo pp10, mutta eikö se ole aika aikaisin? Toki siinä saattaa raskaus näkyä jo, mutta yleensä ilmeisesti on ohjattu testaamaan pp12-14. No joka tapauksessa en varmaan malta odottaa ainakaan sitä pitemmälle. Nyt myös jännittää se, että jos en tule raskaaksi ja kuukautiset alkavat, tuleekohan tässä kierrossa sitä tiputteluvuotoa. Minulla on koko ajan ollut se tunne, että vuoto on johtunut jotenkin keltarauhasesta, vaikka reilu vuosi sitten arvo oli normaali. Nyt jos tiputteluvuoto jää pois, niin se varmaan johtuu lutinuksesta, mikä tukisi omaa intuitiota.

Koitan stressata mahdollisimman vähän. Täysin stressaamattahan tässä ei vain yksinkertaisesti voi olla :)

PP3 ja virtsatieinfektio?

Loistava ajankohta virtsatieinfektiolle. Eilen aamulla alkoi tuntumaan alavatsalla voimakasta kipua virtsaamisen yhteydessä, mutta ajattelin että se jotenkin vielä liittyy näihin muihin kipuihin, mitä minulla on ollut. Pikkuhiljaa siihen sitten alkoi tulla myös kirvely mukaan ja päivän mittaa virtsaamisen tarve tiheni selvästi. Minulla oli VTI joskus vuosikausia sitten ja oireet tuntuvat nyt ihan samalta. Just my luck. 

Muuten en olisi huolissani pätkääkään ja menisin rauhassa vasta huomenna tk:n selvittämään asiaa, mutta toki tämä alkionsiirto alkoi nyt huolettamaan. Oireiden kanssa pärjäisin tämän päivän kotona ihan varmasti, vaikka vessassa irvistyttääkin. Soitin päivystykseen, että kannattaako minun tulla sinne jo nyt tänään jonottamaan koko päiväksi, että jossain välissä pääsisin jättämään sen pissanäytteen. Saan kuulema itse päättää, sillä alkion siirron vuoksi he voisivat harkita hoitavansa minua jo tänään sunnuntaina. Puhelimessa ollut hoitaja oli kuitenkin sitä mieltä, että jos oireiden kanssa pärjään, niin voisin odottaa myös huomiseen ja mennä tk:n aamulla. Samaa ajattelin itsekin, että tuskin tässä nyt yhdellä päivällä on hirveästi vaikutusta. Varsinkin kun tässä menisi varmasti pitkälle iltapäivälle/iltaan ennen kuin minua edes hoidettaisiin vähäisen kiireellisyys-asteen vuoksi.

Viime yönä tuntui etten millään saa nukahdettua ja kello oli jo melkein kolme, enkä ollut vieläkään nukahtanut hetkeksikään. Turhautti niin paljon, sillä olin ollut suurimman osan päivästä todella väsynyt (erityisesti muutama tunti lutinuksen jälkeen), vaikka olin nukkunut edellisenä yönä kellon ympäri. Ajattelin että kun laitan illalla päivän viimeisen lääkkeen, niin väsy iskee varmasti 0,5-1 tunnin päästä. No ei iskenyt. Siinä sitten klo 3 päätin nousta ylös ja lähteä kauppaan. Rakastan sitä, että puolen kilometrin päässä on 24h auki oleva kauppa! Kävin hakemassa karpalomehua ja sitä sitten litkin aamun tunteina, ennen kuin painuin takaisin sänkyyn. En tiedä ehtikö se vielä vaikuttaa ja kuinka paljon hyötyä siitä ylipäätään on, mutta tänä aamuna ei kirvellyt ja sattunut aivan yhtä paljon kuin eilen. En osaa kuitenkaan nyt päättää, että mitä tekisin sen päivystyksen suhteen :/

Nyt minäkin saan laskea piinapäiviä

Eli pp2 menossa. Aloitin lutinuksen käytön siirtopäivän iltana ja voi kauhea kuinka paljon siitä tulee sotkua. Saa kyllä olla koko ajan pikkuhousunsuoja paikoillaan. No tämä ei kuitenkaan tullut täysin yllätyksenä, sillä olin lukenut asiasta jo aiemmin, mutta ärsyttää joka tapauksessa. En ollut ollenkaan perehtynyt lääkkeen mahdollisiin haittavaikutuksiin ennen käytön aloittamista ja eilen aloin ihmetelä, että miksi minulla on vähän väliä pää kipeä, maha kipeä, etovaa oloa ja pää ihan sumuinen. Tuntuu että on unelias olo ja vaikea keskittyä välillä. Eilen sitten tarkistin lääkkeen sivuvaikutukset ja kappas, kaikki edellä luettelemani ovat niitä yleisimpiä haittavaikutuksia. Onneksi panadol auttaa melko hyvin näihin oireisiin ja muutenkin ne vähän tulevat ja menevät riippuen siitä, milloin olen lääkkeen edellisen kerran laittanut. Ehkä tästä siis selvitään.

Torstaina alkion siirrossa siis lääkäri kirjoitti minulle loppuviikon sairaslomaa, sillä käveleminen kävi sen verran kipeää ja työssäni joudun olemaan paljon jalkeilla. Perjantaiaamuna vointi oli kuitenkin niin hyvä ja suht kivuton, etten millään kehdannut jäädä sairaslomalle, vaan menin iltavuoroon töihin. Ei mennyt kovin kauaa kun alkoi kaduttamaan, sillä alavatsa tuli kipeäksi kaikesta kävelystä. Panadol onneksi lievitti kipua niin, että pystyin paremmin tekemään töitä loppuillan. Sovimme yöhoitajan kanssa että minä kuulostelen yön vointia ja soitan aamulla jos en ole tulossa aamuvuoroon. Aamulla herätessäni vatsa oli niin kipeä (vaikka olin ollut levossa jo monta tuntia), että päätin jäädä kotiin. Tuntui että en millään pääse takaisin uneen, kun missään asennossa ei ollut hyvä olla ja vasta noin tunnin päästä lääke alkoi vaikuttamaan sen verran, että sain nukahdettua. Nyt tässä taas popsitaan panadolia maksimiannoksilla.

Minulla on ensi viikko kesälomaa, joten käytännössä loma alkoi nyt pari päivää etuajassa. Päivän kysymys: Tiedättekö mitä hoitoalan ihmiset tekevät lomalla? Vastaus: Me lakataan kynnet, eikä leikata niitä, sillä arkena nämä asiat ei onnistu :)

Ne tykkäs toisistaan sittenkin!!!

Nimittäin minun munasolut ja miehen siittiöt! Niin kuin jo mainitsin, munasoluja saatiin kerättyä vain 5, vaikka rakkuloita oli tuplasti enemmän. Niistä viidestä kuitenkin 4 hedelmöittyi ja kaikki hedelmöittyneet olivat top-alkioita, joten ei voi kuin olla tyytyväinen. Yksi alkio siirettiin tänään ja loput kolme pakastettiin erillisinä tulevaisuutta varten. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on tosi optimistinen olo raskautumisen suhteen. Toivottavasti nyt ei tiputa kovin korkealta sitten.

Kotimatkalla kävin ostamassa mansikoita
juhliakseni hyvin sujunutta päivää

Kerroin vatsakivusta ja tärinäkivusta lääkärille ja hän kirjoitti minulle sairaslomaa loppuviikon. Jonkin verran nestettä oli kertynyt fossa douglasiin, mutta ei kuulema vaikuttanut siltä, että kovin suuret todennäköisyydet hyperille olisi. Nyt vaan jäin vähän miettimään, että kehtaanko ottaa töistä saikkua pe-su, sillä todennäköisestihän minun tilalle ei ketään saada ja muut joutuvat tekemään minunkin työt. Minulla ei ole kuumetta tai mahatautia, mikä varsinaisesti pakottaisi olemaan pois ja hammasta purren varmaan selviäisin työvuorot kipujen kanssa, jos ne pysyvät tälläisinä mitä ne nyt ovat. Tällä hetkellä kaikki liikkuminen/kävely tuntuu vähän ikävältä ja töissä joutuisin kyllä olemaan aika paljon liikkeellä. Levossa kipu on vähän lievempi. Toisaalta en ole ollut sairaslomalla kuin vasta yhden päivän (punktiopäivä) kyseisessä työpaikassa, sillä olen saanut suunniteltua työvuoroni niin, että kaikki hoitojutut ovat tapahtuneet vapaa-ajalla. Taidan katsella vielä tämän illan, että mihin suuntaan vointi kehittyy ja päätän vasta sitten. T: Tunnollinen hoitsu