Punktiopäivä

Nyt se on takana! Eilen kävin punktiossa, jota jännitin etukäteen jonkin verran. Maanantai iltana olin vielä iltavuorossa töissä ja pikkuhiljaa illan aikana olo muuttui koko ajan kurjemmaksi ja kurjemmaksi. Munasarjat tuntui niin raskailta ja joka askeleella sattui. Tuntui että ei oikein pystynyt seisomaan tai kävelemään kunnolla suorassa hyväryhtisenä vaan koko ajan oli lievä etukeno. Vatsakin oli normaalia turvonneempi. Siinä sitten pikkuhiljaa aloin huolestumaan, että nytkö se alkaa kehittämään sitä hyperiä, sillä olin pistänyt pregnylin edellisenä iltana. Kotiin päästyäni olin ihan surkeana, mutta onneksi yön aikana vointi parani ja tiistai aamuna heräsin oikein hyvävointisena.

Meillä piti olla sairaalassa jo klo 9, joten aamulla ei onneksi ehtinyt stressata hirveästi. Muutenkin tuntui, että ei enää osannut oikein jännittää. Vietiin miehen siemennestenäyte itse mukana kotoa ja meidät ohjattiin heräämöön valmisteluita varten. Tuntui hassulta olla itse potilaan asemassa, sillä yleensä se olen minä, joka ohjaa potilaan omalle paikalle, antaa vaatteet, tarkistuttaa rannekkeet jne. Täytyy myöntää että olen itse mieluummin se, joka laittaa kanyylin, kuin se pistettävä! Näin jälkikäteen se taisi olla kipein hetki koko punktiossa. Esilääkkeiksi sain vähän miedompia kipulääkkeitä, sekä diapamin, joka meni kyllä melko nopeasti päähän. Mies silitteli mun päätä ja yhtäkkiä alkoi väsyttään ihan hulluna ja taisin ehkä nukahtaa hetkeksi, ennen kuin oli aika siirtyä toimenpidehuoneeseen.


Punktion suoritti minun lempilääkäri, joten sekin jo rauhoitti kummasti. Sain kipulääkettä suonensisäisesti ja lisäksi kohdunkaulaa puudutettiin. Itse punktio ei sattunut juuri ollenkaan. Ihan pieni nipistys vain tuntui pistohetkellä. Munarakkuloita löytyi muistaakseni 10 yhteensä. Ennen kotiinlähtöä sain kuitenkin kuulla, että vain 5 munasolua saatiin kerättyä. Hieman jäi harmittamaan, sillä todennäköisesti kaikki ei hedelmöity ja lähde jakautumaan oikein. Torstaina sitten selviää, että onko mitään siirrettävää ja saatiinko pakkaseen mitään. Voi olla, että pieni itku pääsee jos pakkaseen ei saada mitään, sillä ei huvita ihan heti käydä uutta ivf:ää läpi.

Punktion jälkeen sain vielä vähän suun kautta kipulääkettä, juotavaa ja kävin wc:ssä ennen kuin sain luvan lähteä. Koko päivän tuntui enemmän tai vähemmän kramppeja vatsassa. Söin päivän aikana buranaa ja panadolia maksimit ja silti ei ollut yhtään hetkeä, ettei vatsa olisi ollut kipeä. Vasta nyt tänään tuntuu, että kyseiset lääkkeet vievät kivun lähes kokonaan pois. Eilinen meni lepäillessä ja päiväunia ottaessa. Oli ihanaa viettää aikaa miehen kanssa, sillä hänellä on ollut viime aikoina niin kiire töissä, että yhteinen aika on ollut kortilla.

Nyt jäädään odottelemaan jännityksellä huomista. Siellä pitäisi vielä olla ainakin yksi lupaava alkio jakautumassa, sillä ei ole tullut puhelinsoittoa :D Lupasivat soittaa heti jos näyttää siltä, ettei ole mitään siirrettävää. Nyt pitää varmaan alkaa pakkailemaan tavaroita tulevaa muuttoa varten, jotta saisi jotain muuta ajateltavaa.

Eka IVF

Nyt on siis ensimmäinen ivf-hoito menossa. Kaikki alkoi sillä, että pari viikkoa sitten aloitin suprecur-sumuttelut sammuttamaan minun oma hormonitoiminta. Olin ennen hoidon aloittamista Helsingissä ystäväni luona ja tarkoitukseni oli, että olisin aloittanut lääkkeen siellä. En tajunnut yhtään kuinka harvinaisesta lääkkeestä oli kyse ja että suurimmissakaan apteekeissa ei lääkettä välttämättä ole valikoimassa. No perjantaina lähdettiin sitten apteekkiin hakemaan lääkettä, sillä sunnuntaina oli aloituspäivä. Heti ensimmäisestä yliopiston apteekista sanottiin, että heillä ei ole sitä tällä hetkellä paikalla, eikä missään muussakaan yliopiston apteekissa pääkaupunkiseudulla ole sitä. Käytiin vielä parissa muussa vähän isommassa apteekissa keskustan alueella, jotka eivät kuuluneet kyseiseen ketjuun mutta sama vastaus saatiin niistäkin. Jos olisi ollut arki, apteekit olisivat voineet tilata lääkkeen, mutta tässä tapauksessa olisin saanut sen vasta maanantaina tai tiistaina. Hieman meinasi epätoivo iskeä. Kaiken lisäksi kotipaikkakuntani apteekissa oli suprecuria valmiina. Asia ratkesi lopulta niin, että varasin suprecurit kotiapteekkiini ja lähdin kotiin jo päivää aiemmin kuin oli tarkoitus, joten pääsin aloittamaan sumuttelut suunnitelmien mukaan sunnuntaina. Kahden suprecur-sumutteen lisäksi ostin samalla Gonal-F:t.

Suprecurin käyttö on sujunut ihan hyvin. Oikeastaan ainoa hankaluus on ollut yrittää muistaa sumutella suurin piirtein tasaisin väliajoin neljä kertaa päivässä. Vuorotyön vuoksi ajat ovat hieman heitelleet, sillä aina ei vaan pysty/muista irrottautua töistä edes siksi aikaa, että saisi otettua sumutteet juuri tiettyyn kellonaikaan. Ja muutenkin koko minun päivärytmi vaihtelee niin paljon, kun välillä herään ennen sian pieremää töihin ja välillä taas nukun puolille päivin. Pitääkin tässä pohtia, että miten järjestän lääkkeiden otot nyt seuraaville päiville, sillä huomisesta lähtien on taas muutama yövuoro.

Suprecurista ei tullut mitään elämää haittaavia haittavaikutuksia. Oikeastaan ainoa haittavaikutus oli se, että seksihalut hävisi. Toisaalta mistä sitä tietää oliko se edes lääkkeen sivuvaikutus vaan esimerkiksi vain seurausta hoidosta johtuvasta stressistä tai jostain muusta. Mutta ei siis mitään sen kummempaa. Olin todella yllättynyt, ettei mitään vaihdevuosioireita tullut.

Viime keskiviikkona oli eka ultra ja kaikki näytti olevan niin kuin pitääkin ja lääkärin vastaanotolta jatkoin hoitajan vastaanotolle "harjoittelemaan" pistämistä ja kynän käyttöä. Nehän toki olivat tuttuja jo ammattini puolesta, eikä itseä pistäminen ollut sen kummempaa kuin muitakaan. Olin positiivisesti yllättynyt, että se ei käynyt yhtään kipeää, sillä pregnylin pistäminen inssien yhteydessä on aina tuntunut niin kurjalta kirveilyineen yms. Hoitosuunnitelman mukaan aluksi annostus on 112,5 milj.IU joka päivä toiseen ultraan saakka. Minun käsityksen mukaan tuo oma annostus on melko pieni, mutta toisaalta olen itsekin hoikka ihminen. Mieluummin kuitenkin varovainen aloitus ja tarvittaessa annosnosto. Suprecur jäi jarruhoidoksi puolet pienemmällä annoksella.

Nyt neljän pistoksen jälkeen ainoana sivuvaikutuksena on ollut lievää päänsärkyä. Se on onneksi pysynyt tosi lievänä ja mennyt aina nopeasti ohi ilman lääkkeitä. En ole edes perehtynyt, että minkälaisia haittavaikutuksia kyseisellä lääkkeellä voi olla ja mietin, että en välttämättä viitsi enää perehtyäkään. Tietysti minulle tuttu vaikea haittavaikutus on hyperstimulaatio, jota sairastavia naisia on tullut hoidettua jonkin verran opiskelu- ja työhistoriani aikana. Sehän se tietysti pelottaa kovasti, sillä olen käytännössä nähnyt kuinka vaikeasta tilasta siinä pahimmillaan voi olla kyse.

Minua kiinnostaisi tietää, että minkälaisilla annoksilla muilla on gonal-f:n pistäminen alkanut? Tuliko teillä mitään sivuvaikutuksia?

Note to self: Muista ensi kerralla hankkia lääkkeet hyvissä ajoin, ettei tule kiiire :)