PP7 eikä mitään oireita

Siinäpä koko tekstin sisältö pääpiirteittäin. Ei enää mitään oireita. Eilen oli vielä vähän sellainen olo, että raskaus voisi olla mahdollinen, sillä minulla oli pahoinvointia, joka oli voimakkaampaa kuin aiemmin (lutinus aiheuttanut sitä jo pp1 lähtien). Se voimistui niin paljon, että yhdessä välissä piti käydä jo yökkimässä vähän wc:ssä, kunnon oksennusta ei kuitenkaan tullut. Tänään ei kuitenkaan enää ole mitään. Myöskään vatsakipuja ei ole nyt vähään aikaan ollut. Pessimisti-minä jo luovutti raskauden suhteen. Optimisti-minä muistuttaa, että kaikissa raskauksissa ei ole oireita alussa ja mahdollisesta kiinnittymisestäkin on kulunut vasta vähän aikaa.

Soitin muuten eilen polille ivf-hoitajalle tuosta pissatulehduksen tapaisesta oireiluista ja kysyin, että voiko lutinus aiheuttaa sen. Hän vastasi saman tien, että voi aiheuttaa ja toisaalta myös alkanut raskaus voi sen aiheuttaa. Koska oireet alkoivat jo pari päivää alkion siirrosta, niin tuon raskaus-syyn voi mielestäni kuitenkin vetää yli.

Minäkin nautin aurinkoisista ilmoista! :)

Hyvää juhannusta kaikille! Minä vietän rauhallisen kotijuhannuksen siskoni kanssa, syödään hyvää ruokaa ja pakkailen tavaroita muuttoa varten. Aion myös ulkoilla koiran kanssa mahdollisimman paljon, joten toivotaan hyviä ilmoja :)
Mitä te teette juhannuksena?

Yhteinen(kö) vauvaprojekti

Minua on viime päivinä ollut sellainen tunne, että olen näissä hoidoissa melko yksin. En ole saanut tarpeeksi tukea mieheltäni ajan puutteen vuoksi.  Koko prosessin ajan olen käynyt pääasiassa yksin kaikilla hoitokäynneillä. Poikkeuksena ainoastaan ensikäynti, ensimmäinen inseminaatio ja punktiopäivä. Nainen on toki se, johon nämä hoidot vaikuttavat fyysisellä tasolla, mutta olisi mukava jakaa vähän sitä henkistä puolta, sillä se on kuitenkin se, jonka pitäisi koskettaa molempia. Nyt vaan ei ole ollut aikaa.

En halua kuitenkaan syyllistää miestäni osallistumisen tai tuen puutteen vuoksi kuitenkaan, harmittelen vain tilannetta. Hänellä on tällä hetkellä hirveä kiire ja stressi töissä ja hän on tehnyt yli 12h työpäiviä jo varmaan 1,5kk. Lisäksi työpäiviä on kertynyt 6-7 per viikko. Tuntuu että meidän arki on ollut vain ovella tapahtuvia läpsystä vaihto-tilanteita ja vaikka minä tämän viikon lomalla olenkin, yhteistä aikaa on ollu max.tunti iltaisin. Sekin aika on mennyt siihen, että mieheni on kotiin tullessaan syönyt jotain ja valmistautunut nukkumaan menemiseen. Nopeasti vaihdettu päivän kuulumiset. Inhottavia tuollaiset projektityöt, jotka aina välillä vaativat niin kovasti, ettei millekään muulle jää aikaa. Onneksi tässä ivf:ssä ei raskautuminen ole kiinni seksin harrastamisesta, sillä näillä aikatauluilla yritys olisi tuhoon tuomittu :D

Olin odottanut tätä viikkoa niin paljon, sillä tämä on minun ainoa lomaviikko tänä kesänä ja miehelläni piti alkaa loma myös samaan aikaan. No hän joutui siirtämään loman alkua viikolla eteen päin ja näillä näkymin pääsee nyt vasta juhannukseksi lomalle. Muuten hyvä, mutta meillä on tänä vuonna eri juhannussuunnitelmat, joten se siitä yhteisestä ajasta. Tiedän että mies mielellään olisi ollut enemmän tukena minulle, mutta kahdessa paikassa on vain valitettavasti mahdotonta olla yhtä aikaa.

Toki minulla on ihania ystäviä ja ihana perhe, joille puhua. Ihanasta vertaistuesta täällä blogimaailmassa puhumattakaan. Välillä vaan ei tee mieli puhua sellaiselle, joka ei ole itse käynyt läpi samoja asioita, eikä ole samassa veneessä, niin kuin mieheni on. Nyt olisi sellainen olo, että tekisi mieli käpertyä vain kainaloon ja päästää pieni itku. Hän lupasi eilen illalla, että heti kun hän jää lomalle, hän aikoo olla minun unelmien mies koko loman ajan. Kovia lupauksia ja niitä siis odotellessa :)

Hämmennys

Soitin eilen aamulla tk:n ja kysyin, voisiko lääkäri kirjoittaa minulle antibiottireseptin virtsatieinfektioon ilman, että käyn viemässä näytettä, sillä oireet olivat niin selvät. Puhelimessa ollut hoitaja oli sitä mieltä, että koska minulla ei ole ollut niin moneen vuoteen kyseistä infektiota, minun tulisi käydä antamassa näyte ensin. Pyöräilin vesisateessa labraan ja takaisin. Hieman myöhemmin tarkistin Omahoidosta vastauksen ja se oli negatiivinen! Leukkaritkaan eivät olleet koholla, joten tuskin siis olisi mitään väärää negaa. Vastauksesta jäikin sitten iso hämmennys, sillä virtsaaminen kirveli ja sattui alavatsaan niin, että irvistytti ja tuntui että virtsaamisentarve oli myös tiheentynyt.

Eilen ja tänään kirvely/kipu on kuitenkin ollut vähäisempää kuin viikonloppuna. En kyllä vieläkään tiedä mistä tämä johtuu. Tuorein veikkaus on, että voisiko vähän tätä pikkuhousuihin tulevaa lutinus-mönjää päästä nousemaan välillä virtsaputkeen ja -rakkoon ja se siellä ärsyttäisi. Tämä on täysin oma heitto vain, eikä perustu mihinkään lähteeseen, tai toisen ihmisen kokemukseen. Tiheentynyt virtsaamisentarve selittyisi runsaammalla juomisella.

Nyt on siis PP5 ja olo on ihan hyvä. Aiemmin mainitsemani oireet lutinuksesta ovat pikkuhiljaa lieventyneet, ilmeisesti kroppa alkaa tottumaan paremmin hormoniin. Sivuvaikutuksia edelleen on, mutta nyt niiden kanssa on helpompi elää. Mitään kovin kummoisia kipuja ei enää ole, sillon tällöin vain vihloo/pistää/jomottaa. Olen ottanut urheilun suhteen kevyesti siitä asti kun aloin pistämään gonal-F:ää, sillä pelkäsin niin kovasti hyperiä. Nyt alkionsiirron jälkeen on ollut niin ikävä olo ja kipuja, etten ole voinut sen vuoksi tehdä oikein mitään. Tänään aamupäivällä laitoin pitkästä aikaa lenkkarit jalkaan ja käytiin koiran kanssa juoksemassa. Teki kyllä hyvää, sekä minulle että koiralle, eikä mitään kipuja tuntunut. Koirakin on nukkunut koko päivän sen jälkeen, eikä ole yrittänyt houkutella leikkimään tai kerjännyt rapsutuksia. Huomenna ajattelin mennä käymään salilla, joten pikkuhiljaa normaali elämä lähtee taas käyntiin.

Fiilis siitä, että tärppääkö tässä kierrossa vaihtelee koko ajan. Eilen aamulla (pp4) heräsin voimakkaaseen vihlontaan alavatsalla ja ajattelin, että nyt se kiinnittyi. Pian sen jälkeen itsesuojeluvaisto iski takaisin päälle ja tuli vahvasti sellainen olo, että en voi olla raskaana. En uskalla kovin toiveita nostattaa, vaikka nyt on varmasti paras sauma koko yrityshistorian aikana raskautumisen suhteen. Sain luvan testata jo pp10, mutta eikö se ole aika aikaisin? Toki siinä saattaa raskaus näkyä jo, mutta yleensä ilmeisesti on ohjattu testaamaan pp12-14. No joka tapauksessa en varmaan malta odottaa ainakaan sitä pitemmälle. Nyt myös jännittää se, että jos en tule raskaaksi ja kuukautiset alkavat, tuleekohan tässä kierrossa sitä tiputteluvuotoa. Minulla on koko ajan ollut se tunne, että vuoto on johtunut jotenkin keltarauhasesta, vaikka reilu vuosi sitten arvo oli normaali. Nyt jos tiputteluvuoto jää pois, niin se varmaan johtuu lutinuksesta, mikä tukisi omaa intuitiota.

Koitan stressata mahdollisimman vähän. Täysin stressaamattahan tässä ei vain yksinkertaisesti voi olla :)

Nyt minäkin saan laskea piinapäiviä

Eli pp2 menossa. Aloitin lutinuksen käytön siirtopäivän iltana ja voi kauhea kuinka paljon siitä tulee sotkua. Saa kyllä olla koko ajan pikkuhousunsuoja paikoillaan. No tämä ei kuitenkaan tullut täysin yllätyksenä, sillä olin lukenut asiasta jo aiemmin, mutta ärsyttää joka tapauksessa. En ollut ollenkaan perehtynyt lääkkeen mahdollisiin haittavaikutuksiin ennen käytön aloittamista ja eilen aloin ihmetelä, että miksi minulla on vähän väliä pää kipeä, maha kipeä, etovaa oloa ja pää ihan sumuinen. Tuntuu että on unelias olo ja vaikea keskittyä välillä. Eilen sitten tarkistin lääkkeen sivuvaikutukset ja kappas, kaikki edellä luettelemani ovat niitä yleisimpiä haittavaikutuksia. Onneksi panadol auttaa melko hyvin näihin oireisiin ja muutenkin ne vähän tulevat ja menevät riippuen siitä, milloin olen lääkkeen edellisen kerran laittanut. Ehkä tästä siis selvitään.

Torstaina alkion siirrossa siis lääkäri kirjoitti minulle loppuviikon sairaslomaa, sillä käveleminen kävi sen verran kipeää ja työssäni joudun olemaan paljon jalkeilla. Perjantaiaamuna vointi oli kuitenkin niin hyvä ja suht kivuton, etten millään kehdannut jäädä sairaslomalle, vaan menin iltavuoroon töihin. Ei mennyt kovin kauaa kun alkoi kaduttamaan, sillä alavatsa tuli kipeäksi kaikesta kävelystä. Panadol onneksi lievitti kipua niin, että pystyin paremmin tekemään töitä loppuillan. Sovimme yöhoitajan kanssa että minä kuulostelen yön vointia ja soitan aamulla jos en ole tulossa aamuvuoroon. Aamulla herätessäni vatsa oli niin kipeä (vaikka olin ollut levossa jo monta tuntia), että päätin jäädä kotiin. Tuntui että en millään pääse takaisin uneen, kun missään asennossa ei ollut hyvä olla ja vasta noin tunnin päästä lääke alkoi vaikuttamaan sen verran, että sain nukahdettua. Nyt tässä taas popsitaan panadolia maksimiannoksilla.

Minulla on ensi viikko kesälomaa, joten käytännössä loma alkoi nyt pari päivää etuajassa. Päivän kysymys: Tiedättekö mitä hoitoalan ihmiset tekevät lomalla? Vastaus: Me lakataan kynnet, eikä leikata niitä, sillä arkena nämä asiat ei onnistu :)

Ne tykkäs toisistaan sittenkin!!!

Nimittäin minun munasolut ja miehen siittiöt! Niin kuin jo mainitsin, munasoluja saatiin kerättyä vain 5, vaikka rakkuloita oli tuplasti enemmän. Niistä viidestä kuitenkin 4 hedelmöittyi ja kaikki hedelmöittyneet olivat top-alkioita, joten ei voi kuin olla tyytyväinen. Yksi alkio siirettiin tänään ja loput kolme pakastettiin erillisinä tulevaisuutta varten. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on tosi optimistinen olo raskautumisen suhteen. Toivottavasti nyt ei tiputa kovin korkealta sitten.

Kotimatkalla kävin ostamassa mansikoita
juhliakseni hyvin sujunutta päivää

Kerroin vatsakivusta ja tärinäkivusta lääkärille ja hän kirjoitti minulle sairaslomaa loppuviikon. Jonkin verran nestettä oli kertynyt fossa douglasiin, mutta ei kuulema vaikuttanut siltä, että kovin suuret todennäköisyydet hyperille olisi. Nyt vaan jäin vähän miettimään, että kehtaanko ottaa töistä saikkua pe-su, sillä todennäköisestihän minun tilalle ei ketään saada ja muut joutuvat tekemään minunkin työt. Minulla ei ole kuumetta tai mahatautia, mikä varsinaisesti pakottaisi olemaan pois ja hammasta purren varmaan selviäisin työvuorot kipujen kanssa, jos ne pysyvät tälläisinä mitä ne nyt ovat. Tällä hetkellä kaikki liikkuminen/kävely tuntuu vähän ikävältä ja töissä joutuisin kyllä olemaan aika paljon liikkeellä. Levossa kipu on vähän lievempi. Toisaalta en ole ollut sairaslomalla kuin vasta yhden päivän (punktiopäivä) kyseisessä työpaikassa, sillä olen saanut suunniteltua työvuoroni niin, että kaikki hoitojutut ovat tapahtuneet vapaa-ajalla. Taidan katsella vielä tämän illan, että mihin suuntaan vointi kehittyy ja päätän vasta sitten. T: Tunnollinen hoitsu

Here we go now

Nyt alkaa olemaan aika lähteä sairaalaan hakemaan alkio kyytiin. Toivottavasti se tarraa tiukasti kiinni, eikä irroita ainakaan ennen helmikuuta. Hirveästi myös jännittää miten monta alkiota on tällä hetkellä enää pelissä mukana. Jos totta puhutaan, olin jo aivan varma joskus aiemmin, että me ei koskaan saada lasta ja että meidän munasolut ja siittiöt inhoavat toisiansa. Vaikka ne laitettaisiiin samalle maljalle, niin ne varmaan kiertäisi toisensa kaukaa. Ilmeisesti näin ei ole kuitenkaan ollut, sillä ei ole soitettu jäämään kotiin.

Ehdin jo eilen aamulla kirjoittaa että vointi on tosi hyvä ja ei enää juurikaan kipuja. No ei mennyt kauaa, kun olin jo valmis perumaan puheeni. Aamulla otetut särkylääkkeet eivät tuntuneet auttavan juuri ollenkaan ja kivut vain voimistui. Kyllä niiden kanssa pärjäsi kotona levähtäessä, mutta olin todella kiitollinen saamastani sairaslomapäivästä. Tänäänkin on vielä vähän ollut kipuja. Nämä kivut vaan on hieman kummallisia. Tuntuu että se kipu on enemmän ylämahalla ja kaikki tärinä aiheuttaa kipua. Jopa ihan käveleminen. Mitään turvotuksia/hengenahdistusta tai sellaisia ei kuitenkaan ole.

Nyt sormet ristiin, että kaikki menee hyvin. Jännää!

Punktiopäivä

Nyt se on takana! Eilen kävin punktiossa, jota jännitin etukäteen jonkin verran. Maanantai iltana olin vielä iltavuorossa töissä ja pikkuhiljaa illan aikana olo muuttui koko ajan kurjemmaksi ja kurjemmaksi. Munasarjat tuntui niin raskailta ja joka askeleella sattui. Tuntui että ei oikein pystynyt seisomaan tai kävelemään kunnolla suorassa hyväryhtisenä vaan koko ajan oli lievä etukeno. Vatsakin oli normaalia turvonneempi. Siinä sitten pikkuhiljaa aloin huolestumaan, että nytkö se alkaa kehittämään sitä hyperiä, sillä olin pistänyt pregnylin edellisenä iltana. Kotiin päästyäni olin ihan surkeana, mutta onneksi yön aikana vointi parani ja tiistai aamuna heräsin oikein hyvävointisena.

Meillä piti olla sairaalassa jo klo 9, joten aamulla ei onneksi ehtinyt stressata hirveästi. Muutenkin tuntui, että ei enää osannut oikein jännittää. Vietiin miehen siemennestenäyte itse mukana kotoa ja meidät ohjattiin heräämöön valmisteluita varten. Tuntui hassulta olla itse potilaan asemassa, sillä yleensä se olen minä, joka ohjaa potilaan omalle paikalle, antaa vaatteet, tarkistuttaa rannekkeet jne. Täytyy myöntää että olen itse mieluummin se, joka laittaa kanyylin, kuin se pistettävä! Näin jälkikäteen se taisi olla kipein hetki koko punktiossa. Esilääkkeiksi sain vähän miedompia kipulääkkeitä, sekä diapamin, joka meni kyllä melko nopeasti päähän. Mies silitteli mun päätä ja yhtäkkiä alkoi väsyttään ihan hulluna ja taisin ehkä nukahtaa hetkeksi, ennen kuin oli aika siirtyä toimenpidehuoneeseen.


Punktion suoritti minun lempilääkäri, joten sekin jo rauhoitti kummasti. Sain kipulääkettä suonensisäisesti ja lisäksi kohdunkaulaa puudutettiin. Itse punktio ei sattunut juuri ollenkaan. Ihan pieni nipistys vain tuntui pistohetkellä. Munarakkuloita löytyi muistaakseni 10 yhteensä. Ennen kotiinlähtöä sain kuitenkin kuulla, että vain 5 munasolua saatiin kerättyä. Hieman jäi harmittamaan, sillä todennäköisesti kaikki ei hedelmöity ja lähde jakautumaan oikein. Torstaina sitten selviää, että onko mitään siirrettävää ja saatiinko pakkaseen mitään. Voi olla, että pieni itku pääsee jos pakkaseen ei saada mitään, sillä ei huvita ihan heti käydä uutta ivf:ää läpi.

Punktion jälkeen sain vielä vähän suun kautta kipulääkettä, juotavaa ja kävin wc:ssä ennen kuin sain luvan lähteä. Koko päivän tuntui enemmän tai vähemmän kramppeja vatsassa. Söin päivän aikana buranaa ja panadolia maksimit ja silti ei ollut yhtään hetkeä, ettei vatsa olisi ollut kipeä. Vasta nyt tänään tuntuu, että kyseiset lääkkeet vievät kivun lähes kokonaan pois. Eilinen meni lepäillessä ja päiväunia ottaessa. Oli ihanaa viettää aikaa miehen kanssa, sillä hänellä on ollut viime aikoina niin kiire töissä, että yhteinen aika on ollut kortilla.

Nyt jäädään odottelemaan jännityksellä huomista. Siellä pitäisi vielä olla ainakin yksi lupaava alkio jakautumassa, sillä ei ole tullut puhelinsoittoa :D Lupasivat soittaa heti jos näyttää siltä, ettei ole mitään siirrettävää. Nyt pitää varmaan alkaa pakkailemaan tavaroita tulevaa muuttoa varten, jotta saisi jotain muuta ajateltavaa.

Jännitys tiivistyy

Perjantaina kävin kolmannessa ultrassa ja kaikki oli edelleen hyvin. Punktiopäiväksi määrättiin tiistai, jolloin meidän pitää mennä polille jo aamulla hyvissä ajoin. Aiemmin löydetyt 8 munarakkulaa olivat kasvaneet oikein hyvin ja niiden lisäksi oli ainakin yksi vähän pienempi rakkula. Jää nähtäväksi saadaanko siitä kerättyä munasolua talteen. Pistoksia jatketaan edelleen samalla annoksella. Voin vain kuvitella kuinka tukalalta vatsa tuntuu sellaisella, jolla on 20 munarakkulaa kehittynyt, sillä minulla alkaa jo nämä omatkin tuntumaan jossain määrin. Välillä jo kävelemisestä aiheutuva tärinä joka askeleella tuntuu lievästi ikävältä. Turvotusta on hieman ja jomottelua molemmin puolin. Päänsäryt ovat onneksi pikkuhiljaa helpottaneet. Uusimpana oireena on nyt pari päivää ollut arat rinnat. Vähän kyllä ihmettelen, että mistä nuo nyt niin araksi on tullut, sillä olen käyttänyt samoja lääkkeitä samoilla annoksilla jo päälle viikon. Lisäksi valkovuoto on ollut ällöttävän runsasta viime päivinä. En muista, että se olisi koskaan ollut tällaista.

Eilen oli viimeinen pistos gonalia ja tänään otin vielä kaksi suihketta suprecurista, mutta nyt senkin saa lopettaa. Tänä iltana myöhään minun tulee pistää pregnyl ja maanantaina on sitten "lepopäivä ja punktioon henkisesti valmistautuminen" (aka. iltavuoro töissä). Toivottavasti on kiireinen ilta, niin ei ehdi hirveästi stressata tiistaita. Punktio kyllä jännittää näin etukäteen, ei olisi pitänyt käydä lukemassa keskustelupalstoja! :D Saa nähdä kuinka kipeä ja väsynyt oon sen jälkeen, sillä meillä olisi samana iltana vielä tulevan taloyhtiön kokous rakennuttajan toimistolla.

PS. Lisäsin blogin blogloviniin, jos joku sitä käyttää ja haluaa sen kautta seurata. Tuolta oikealta palkista löytyy painike ja tässä tulee vielä osoite https://www.bloglovin.com/blogs/kaks-ilman-kolmatta-12323149

Munarakkuloiden kypsyttelyä ja hyvät unenlahjat

Eilen siis oli toinen ultra, jossa selvisi vähän munasarjojen tilannetta. Munarakkuloita oli kehittynyt oikealle puolelle kolme ja vasemmalle puolelle viisi. Olin aluksi hieman pettynyt lukumäärään, sillä olin toivonut että kerättyä saataisiin hieman enemmän. Kehittyneet munarakkulat olivat kuitenkin kooltaan jo niin isoja, että lääkeannoksia ei kannata nostaa. No ainakaan hyperstimulaatiosta ei ollut mitään merkkejä tällä hetkellä. Lääkäri yritti kovasti vakuutella, että tämä on aivan hyvä lukumäärä ja että mieluummin kerätään vähemmän hyviä yksilöitä, joilla on hyvät mahdollisuudet kehittyä top-alkioiksi. Sain taas kuulla saman litanian, että sinä olet nuori ja terve ja sinulla on oikein hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi jo vaikka ensimmäisestä siirrosta. Muistan kuinka ensimmäisessä inssissäkin pidettiin niin todennäköisenä sitä, että tulisin jostakin kolmesta kerrasta raskaaksi, no en tullut. Lääkäri määräsi ensi viikon punktiota varten jo esilääkkeitä ja kipulääkkeitä, mitä minulle saa antaa. Saa nähdä miten pahasti pönttö menee sekaisin, kun en ole koskaan syönyt mitään buranaa/panadolia vahvempaa aiemmin!

Viimeinen yövuoro loppui tänä aamuna ja minulla on tapana nukkua aina vähän lyhyemmät unet viimeisin vuoron jälkeen, jotta seuraavana yönä uni tulisi suht normaaliin aikaan. Siksi olenkin yleensä laittanut kellon soimaan jo joskus 14 aikaan. Niin tein tänäänkin, sillä olen pistänyt gonalin aina 14-15 aikaan. En tiedä mikä meni pieleen, mutta heräsin vasta puoli seitsemän, enkä ollut uskoa silmiäni, kun katsoin kelloa. Olin laittanut kolme herätystä päälle, mutta minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, että olisin laittanut herätykset kiinni ja jatkanut unia. Koirakaan ei ollut tullut herättämään. En edes koe, että olisin ollut mitenkään kovin väsynyt aamulla nukkumaan mennessäni. Ei tässä muuten mitään vahinkoa olisi tapahtunut, mutta se gonalin pistäminen!  Muistaakseni se pitäisi kuitenkin pistää suurin piirtein samaan aikaan joka päivä ja nyt tuli kyllä aika pitkä heitto siihen. Pitää varmaan pikkuhiljaa päivä kerrallaan aikaistaa pistoaikaa, sillä tuo 14-15 on sopinut näin vuorotyöläiselle hyvin. Olen voinut pistää lääkkeen kotona joko juuri ennen iltavuoron alkua tai aamuvuoron jälkeen.

Nyt odotellaan perjantaina kolmatta ultraa :)

Eka IVF

Nyt on siis ensimmäinen ivf-hoito menossa. Kaikki alkoi sillä, että pari viikkoa sitten aloitin suprecur-sumuttelut sammuttamaan minun oma hormonitoiminta. Olin ennen hoidon aloittamista Helsingissä ystäväni luona ja tarkoitukseni oli, että olisin aloittanut lääkkeen siellä. En tajunnut yhtään kuinka harvinaisesta lääkkeestä oli kyse ja että suurimmissakaan apteekeissa ei lääkettä välttämättä ole valikoimassa. No perjantaina lähdettiin sitten apteekkiin hakemaan lääkettä, sillä sunnuntaina oli aloituspäivä. Heti ensimmäisestä yliopiston apteekista sanottiin, että heillä ei ole sitä tällä hetkellä paikalla, eikä missään muussakaan yliopiston apteekissa pääkaupunkiseudulla ole sitä. Käytiin vielä parissa muussa vähän isommassa apteekissa keskustan alueella, jotka eivät kuuluneet kyseiseen ketjuun mutta sama vastaus saatiin niistäkin. Jos olisi ollut arki, apteekit olisivat voineet tilata lääkkeen, mutta tässä tapauksessa olisin saanut sen vasta maanantaina tai tiistaina. Hieman meinasi epätoivo iskeä. Kaiken lisäksi kotipaikkakuntani apteekissa oli suprecuria valmiina. Asia ratkesi lopulta niin, että varasin suprecurit kotiapteekkiini ja lähdin kotiin jo päivää aiemmin kuin oli tarkoitus, joten pääsin aloittamaan sumuttelut suunnitelmien mukaan sunnuntaina. Kahden suprecur-sumutteen lisäksi ostin samalla Gonal-F:t.

Suprecurin käyttö on sujunut ihan hyvin. Oikeastaan ainoa hankaluus on ollut yrittää muistaa sumutella suurin piirtein tasaisin väliajoin neljä kertaa päivässä. Vuorotyön vuoksi ajat ovat hieman heitelleet, sillä aina ei vaan pysty/muista irrottautua töistä edes siksi aikaa, että saisi otettua sumutteet juuri tiettyyn kellonaikaan. Ja muutenkin koko minun päivärytmi vaihtelee niin paljon, kun välillä herään ennen sian pieremää töihin ja välillä taas nukun puolille päivin. Pitääkin tässä pohtia, että miten järjestän lääkkeiden otot nyt seuraaville päiville, sillä huomisesta lähtien on taas muutama yövuoro.

Suprecurista ei tullut mitään elämää haittaavia haittavaikutuksia. Oikeastaan ainoa haittavaikutus oli se, että seksihalut hävisi. Toisaalta mistä sitä tietää oliko se edes lääkkeen sivuvaikutus vaan esimerkiksi vain seurausta hoidosta johtuvasta stressistä tai jostain muusta. Mutta ei siis mitään sen kummempaa. Olin todella yllättynyt, ettei mitään vaihdevuosioireita tullut.

Viime keskiviikkona oli eka ultra ja kaikki näytti olevan niin kuin pitääkin ja lääkärin vastaanotolta jatkoin hoitajan vastaanotolle "harjoittelemaan" pistämistä ja kynän käyttöä. Nehän toki olivat tuttuja jo ammattini puolesta, eikä itseä pistäminen ollut sen kummempaa kuin muitakaan. Olin positiivisesti yllättynyt, että se ei käynyt yhtään kipeää, sillä pregnylin pistäminen inssien yhteydessä on aina tuntunut niin kurjalta kirveilyineen yms. Hoitosuunnitelman mukaan aluksi annostus on 112,5 milj.IU joka päivä toiseen ultraan saakka. Minun käsityksen mukaan tuo oma annostus on melko pieni, mutta toisaalta olen itsekin hoikka ihminen. Mieluummin kuitenkin varovainen aloitus ja tarvittaessa annosnosto. Suprecur jäi jarruhoidoksi puolet pienemmällä annoksella.

Nyt neljän pistoksen jälkeen ainoana sivuvaikutuksena on ollut lievää päänsärkyä. Se on onneksi pysynyt tosi lievänä ja mennyt aina nopeasti ohi ilman lääkkeitä. En ole edes perehtynyt, että minkälaisia haittavaikutuksia kyseisellä lääkkeellä voi olla ja mietin, että en välttämättä viitsi enää perehtyäkään. Tietysti minulle tuttu vaikea haittavaikutus on hyperstimulaatio, jota sairastavia naisia on tullut hoidettua jonkin verran opiskelu- ja työhistoriani aikana. Sehän se tietysti pelottaa kovasti, sillä olen käytännössä nähnyt kuinka vaikeasta tilasta siinä pahimmillaan voi olla kyse.

Minua kiinnostaisi tietää, että minkälaisilla annoksilla muilla on gonal-f:n pistäminen alkanut? Tuliko teillä mitään sivuvaikutuksia?

Note to self: Muista ensi kerralla hankkia lääkkeet hyvissä ajoin, ettei tule kiiire :)

Vielä elossa ja edelleen lapseton

Nyt on ollut pitkään hiljaiseloa, joka on johtunut monestakin eri syystä. Yksi syy on ollut se, että mitään hoitoja ei ole nyt ollut. Tammikuussa oli kolmas inssi, josta en koskaan ehtinyt kertoa, mutta sen jälkeen ei ole mitään kovin kummoista tapahtunut. Toisesta isosta syystä kerron joku toinen päivä erikseen sitten.

Tammikuussa siis tehtiin vielä viimeinen IUI ja se yritys oli kyllä jo ihan fiasko kokonaisuudessaan :D (nyt jo pystyy nauramaan). Olin juuri vaihtanut työpaikkaa ja työskentelin nyt omalla paikkakunnalla samassa sairaalassa, jossa käyn hoidoissa. Kyseessä oli siis ensimmäinen viikko uudella osastolla ja en halunnut vielä sanoa esimiehelle näistä hoidoista, joten päädyin sitten salaa livahtamaan ruokatauoilla ensin ultraan ja seuraavana päivänä itse IUI:hin. Olin meneväni työpaikkaravintolaan lounaalle, mutta oikeasti nautin lounaaksi proteiinipatukan lapsettomuuspolilla. Ei ehkä kaikista fiksuinta salaa livahtaa, mutta toisaalta tuntui ikävälle kertoa esimiehelle ensimmäisellä viikolla että hei olen sitten seuraava potentiaalinen äippälomalainen.

Ultrassa oli joku uusi lääkäri toisesta sairaalasta ja tuntui että se oli ihan pihalla. Se alkoi muun muassa puhumaan että seuraavaa kertaa varten pitäisi nostaa reilusti letrozol annosta, jotta saataisiin reilusti enemmän munarakkuloita kuin 1-2 (taisi mennä iui ja ivf sekaisin sillä lääkärillä)! No en jaksanut jäädä inttämään aiheesta kun se ei ollut vielä ajankohtainen ja ajattelin sanoa asiasta sille tutulle lääkärille, joka on aina tehnyt itse IUI:n minulle. IUI määrättiin ultran perusteella jo seuraavalle päivälle, joka oli melko aikainen ajankohta minulle, sillä silloin oli vasta kp 11. Lopulta mulla alkoi menkat vasta kp 28, joten tuskin ovulaatio edes tapahtui tuolloin irroituspiikistä huolimatta (jonka pistin jo kp 10). Itse IUI meni hyvin niin kuin normaalistikin, mutta miehen siemennestenäyte oli laadultaan selvästi huonompi kuin aiemmat. Tuttu lääkäri pahoitteli sen aiemman lääkärin kummallisia suunnitelmia mun jatkoille ja poisti ne mun hoitosuunnitelmasta. Me sitten sovittiin, ettei lähdetä enää tekemään neljättä IUI:ta ja jos kyseisestä kerrasta ei tärppää niin pistetään meidät sitten ivf-jonoon. Kaiken tämän jälkeen en ollut kovin yllättynyt kun menkat alkoivat!

Nyt ollaan sitten jonoteltu siitä tammi- helmikuun vaihteesta tänne toukokuun lopulle ja ensi viikolla on ensimmäinen ultra ivf-hoitoihin. Aloitin jo aiemmin suprecur-nenäsumutteen käytön lopettamaan omien hormonien eritys. Näistä sitten myöhemmin lisää.

Taukokuukausi

Niinhän siinä sitten kävi, ettei toinenkaan inseminaatio tuottanut tulosta. Nyt tämä kierto pidetään taukoa hoidoista. Söin kuitenkin letrozolia alkukierrosta, sillä se on sopinut minulle hyvin. Nyt mennään jo kiertopäivää 19, eli ovulaatio oli alkuviikosta. En kyllä seurannut sitä mitenkään, mutta luotan siihen, että se tapahtui suurin piirtein silloin.

Seuraavassa kierrossa on kolmas inssi. Olin jo ihan heittänyt toiveet hukkaan sen suhteen, että kolmas inssi tuottaisi meidän kohdalla tulosta. Hoidin kuitenkin töissä vähän aikaa sitten naista, joka oli tullut raskaaksi kolmannesta inseminaatiosta, joten tällä hetkellä annan hieman toivoa asialle.

Hieman ennen joulua näin hyvää ystävääni, joka asuu nykyään muualla ja oli tullut käymään kotipaikkakunnallaan jouluna. Hän tietää meidän tilanteesta ja juteltiin siitä jonkin aikaa. Vähän ajan päästä hän ilmoitti, että he ovat jättäneet ehkäisyn pois nykyisen miesystävänsä kanssa, vaikka ovat tunteneet vasta muutamia kuukausia. Vauva saa tulla jos on tullakseen, mutta eivät kuulemma jaksa enää kondomin kanssa värkätä ja hormonaaliset ehkäisyvalmisteet eivät ole sopineet ystävälleni kovin hyvin. Kauhean huono omatunto, mutta toivoin ettei heillä tärppäisi vielä. Tuntuu niin epäreilulta jos hyvä ystävä tulee raskaaksi niin tuoreessa suhteessa ja kun vauvaa ei vielä kuitenkaan varsinaisesti edes yritetä. Olenko ihan kamala ihminen? Kaikki tutut ja puolitutut lisääntyvät tällä hetkellä kovaa vauhtia ja niitä ilmoituksia siedän jossain määrin, mutta kun hyvät ystävät tulevat raskaaksi, asia koskettaa itseä syvemmältä. Toisaalta ihana kun he kertovat siitä minulle, sillä en halua, että oma lapsettomuuteni asettaa rajoja sille, että he eivät pystyisi puhumaan minulle heille tärkeistä ja isoista asioista. Oli myös kiva huomata, että kyseinen ystävä ensin haisteli ilmapiiriä ja että millä mielillä olin sillä hetkellä, ennen kuin kertoi omasta tilanteestaan. Mutta silti sattui.

Toinen yritys

Nyt on viikko toisesta inseminaatiosta. Aluksi oli sellainen olo, että ärsyttää koko juttu ja ei tästä kuitenkaan tule haluttua lopputulosta. Nyt on lähinnä whatever-fiilis.

Kaikki alkoi siitä että tää on ollut taas yhtä säätöä. Taas kerran inseminaatio osui yövuorojen kohdalle ja ei siinä muuten mitään, mutta työmatkani on niin pitkä, että ärsyttää joka välissä viilettää tätä väliä. Normaalisti nukun yövuorojen välissä sairaalan päivystysasunnolla.

Aloitin siis kolmen yön putken sunnuntaina  ja maanantaina oli aika ultraan (kp 12). Rukoilin että inseminaatio sovittaisiin keskiviikolle (kp 14), jotta minun ei tarvitsisi käydä mutkaa kotona tiistaina, mutta toisintona viime kuukaudelle, munarakkula oli jo melkein puhkeamassa ja inseminaatio sovittiin tiistaille (kp13). No ei muuta kuin kaupan kautta kotiin ja kotona huomasin unohtaneeni käydä apteekissa ostamassa pregnylin. Väsytti niin paljon ja oli jäätävä nälkä, että päätin käydä apteekissa vasta töihin lähtiessäni. Pregnylin pisto siis myöhästyi 5 tuntia.

Seuraavana aamulla taas takaisin kotiin ja pariksi tunniksi nukkumaan ennen sairaalalle raahautumista. Itse toimenpide sujui taas hyvin, ei tuntunut mitään kipua ja oli nopeasti ohi. Taas vähäksi aikaa nukkumaan ennen kuin piti lähteä töihin. Tässä vaiheessa pelotti tuleva yö, sillä univelkaa oli jo valmiiksi ja koko yö pitäisi jaksaa valvoa.

NOTE TO SELF: Älä enää ikinä aloita lapsettomuushoitoja, jos käyt toisella paikkakunnalla töissä(+100km)! Erityisesti jos on kyse 3-vuorotyöstä! Mutta toisaalta jos kyseessä olisi ollut päivätyö, olisin joutunut olemaan koko päivän pois töistä, nyt en ollut pois töistä ollenkaan. Onneksi aloitan tammikuussa työt täällä kotipaikkakunnalla :)

Viime kierrossa tunsin selvästi ovulaation ensimmäistä kertaa eläissäni ja ajattelin sen johtuvan siitä, että nyt oli ollut lääkkeet tukemassa kiertoa. Tässä kierrossa en ole kuitenkaan tuntenut mitään vastaavaa, lähinnä vain pientä nippailua alavatsalla ennen inseminaatiota ja vähän sen jälkeen. Asia alkoi vaivaamaan kohtalaisen paljon pari päivää inssin jälkeen ja tein ovulaatiotestin, joka näytti POSITIIVISTA! Jatkoin vielä muutaman päivän tikuttelua ja testi oli positiivinen joka päivä. Nyt en tähän hätään keksinyt muuta selitystä, kuin että ovulaatiota ei ole tapahtunut ja mun keho pyrkii jatkuvasti irrottamaan munasolua tuloksetta. Siitä syystä LH on koko ajan koholla. Lopetin tikuttelun, enkä tiedä onko testi muuttunut vieläkään negatiivisesti.

Joten summa summarum:
- En usko että raskaudun tästä kierrosta
- Koko inseminaation ärsyttävin/kivuliain vaihe on pregnylin pisto (kirvelee/sattuu niin ikävästi).
- Seuraavassa kierrossa pidetään tauko hoidoista. Sain kuitenkin luvan syödä letrozolia, sillä se on sopinut minulle niin hyvin. Ei mitään sivuvaikutuksia, kohdun limakalvo on ollut hyvänpaksuinen ja tiputteluvuotoakin oli vain 2 päivää ennen menkkoja (luksusta). 

"Soita pomolle ja kerro myöhästyväsi töistä kun sun täytyy runkata purkkiin"- päivä

Pari päivää sitten oli tosiaan ensimmäinen inseminaatio. Naureskelinkin samana iltana miehelleni että kahdessa vuodessa on kuljettu pitkä matka siitä "Hei rakas mennään tekemään vauva!-fiiliksestä "Soita pomolle ja kerro myöhästyvästi töistä kun sun täytyy runkata purkkiin"-fiilikseen. Romanttisuus tuntuu olevan välillä aika kaukana tästä kliinisestä, laskelmoivasta vauva-projektista, joka tapahtuu nyt osittain sairaalan toimenpidehuoneessa.

Olin siis edellisenä päivänä käynyt ultrassa ja siellä näkyi jo 19mm kokoinen munarakkula valmiina puhkemaan minä hetkenä tahansa. Sain ohjeeksi pistää pregnylin kotona ja tulemaan seuraavana päivänä inseminaatioon. Olin töissä yön ja aamulla kiirehdin töistä bussilla kotiin. Miehen oli tarkoitus viedä siemennestenäyte klo 10 ja olimme sopineet, että hän antaa näytteen, jonka minä sitten kotiin päästyäni lähden kiikuttamaan paidan sisällä sairaalalle samalla kun mies kiirehtii työpaikalle palaveriin.

Myöhemmin päivällä menimme sitten yhdessä sairaalalle. Itse toimenpide oli yllättävän nopea ja kivuton. Olin vähän pelännyt sen sattuvan, sillä minua oltiin varoiteltu että se saattaa tehdä vähän kipeää. Kyllähän sen jossain määrin tunsi kun katetria työnnettiin kohdunsuun läpi, mutta ei ollenkaan kivuliasta. Ovulaatio ei ollut vielä tapahtunut, mikä oli oikeastaan todella hyvä asia, sillä inseminaatio on parempi tehdä ennen munasolun irtoamista. Miehen siemennestekin oli ollut oikein hyvä laadultaan, mikä ilahdutti, sillä kesällä siittiöiden laadussa oli vähän parantamista.

Koko päivän oli tuntunut juilimista alavatsalla, lähinnä vasemmalla puolella. Se oli vähän hassua, sillä irtoamassa oleva munasolu sijaitsi oikeasssa munasarjassa. Seuraavana yönä töissä alkoi tuntumaan viiltävää/pistävää kipua oikean munasarjan kohdalla ja ei kyllä jäänyt epäselväksi että munasoluhan siellä irtosi. Tuntui ettei millään pysty naamaa pitämään välillä peruslukemilla ja jonkun aikaa kärsittyäni päätin ottaa särkylääkettä. Kipu kuitenkin loppui jo ennen kuin lääke ehti millään alkaa edes vaikuttamaan. Jollain tavalla oli oikein mielenkiintoista tuntea ovulaatio, sillä en ole koskaan eläissäni sitä tuntenut. Uskoisin että tämä kipu johtuu siitä letrozolista, jota tässä kierrossa söin. Tämä ovulaatio taisi olla lääkkeestä johtuen parempi kuin aiemmin. Ensimmäistä kertaa jäin nyt miettimään, että mistä koko ovulaatiokipu yleensäkään johtuu. Mikä sen kivun aiheuttaa?


Nyt vain sormet ristiin ja odotellaan pari viikkoa :)

Kuulumisia pitkästä aikaa ja hoitojen aloitus

Edellisestä kerrasta kun kirjoittelin on kulunut jo puoli vuotta. Ja en, en ole tullut raskaaksi ja siitä syystä jättänyt blogin kirjoittamisen. En oikeastaan suunnitellut tätä taukoa, mutta kesän tullessa päätin, että yritän ottaa loman lapsettomuudesta. Minulla alkoi kesätyöt ja kuljin päivittäin toisella paikkakunnalla töissä ja olin välillä siellä yötäkin. Se vei huomattavasti enemmän aikaa kotona olemiselta, verrattuna siihen että olisin ollut samalla paikkakunnalla töissä. Päätimme mieheni kanssa, että emme yritä ollenkaan lasta koko kesänä. Oli ihan vapauttavaa kun ei tarvinut miettiä ovulaation ajankohtaa tai väkisin ajoittaa yhdyntöjä sen ajalle. Tästä "lomasta" johtuen en myöskään jaksanut vaivata päätäni tämän blogin suhteen. Loma jatkui sitten oikeastaan syyskuun loppupuolelle, jolloin meillä oli vihdoin ensikäynti lisääntymislääketieteen yksikköön.

Kyseinen ensikäynti meni ihan hyvin. Minut ultrattiin, rakenteet vaikuttivat olevan kunnossa ja näimme kuinka minulla oli jo ovulaatio tapahtunut. Ainoa asia missä oli parantamisen varaa, oli että kohdun limakalvon paksuus ei vastannut täysin kierron ajankohtaa. Se oli vähän ohuehko ja lääkäri epäili, että minulla taitaa sitten kuitenkin olla jonkinasteista keltarauhasen vajaatoimintaa, sillä limakalvon ohuuden lisäksi myös tiputteluvuoto on edelleen vaivannut. Tuli hieman "I-told-you-so"-olo. Vaivaan ei kuitenkaan määrätty keltarauhashormonia, sillä tutkimukset eivät kuulema ole osoittaneet siitä olevan selvästi hyötyä.

Olimme samaa mieltä jatkoista ja päädyimme inseminaatioon. Minulle määrättiin Letrozol-nimistä lääkettä (vastaava Femar) kierron päiville 3.-7. tukemaan ovulaatiota. Letrozolia käytetään pääasiassa rintasyövän uusiutumisen estolääkkeenä, mutta voidaan myös käyttää Clomifenin tilalla lapsettomuushoidoissa. Söin kyseistä lääkettä määrättyinä päivinä, eikä minulle onneksi tullut mitään sivuvaikutuksia lääkkeestä.

Eilen oli kp 12 ja minulla oli aika ultraääntä varten. Kohdun limakalvo oli nyt oikein hyvän paksuinen, ilmeisesti seurausta letrozolista. Molemmissa munasarjoissa oli yksi johtava follikkeli kasvamassa ja toinen oli jo niin iso, että puhkeaisi aivan pian. Sainkin ajan jo tälle päivälle ensimmäistä inseminaatiota varten. Päätin osallistua tutkimukseen, jossa yritetään selvittää kannattaako Pregnyl pistää ennen vai jälkeen inseminaation ja minun arpaonni valitsi "ennen-ryhmän". Meninkin apteekin kautta kotiin ja pääsin heti pistohommiin. Työni puolesta olen pistellyt paljon, mutta tuntui jotenkin hurjalta pistää itseä!

En ole itkenyt kuukausiin tätä lapsettomuutta, minulla on tainnut olla aika vahva suojamuuri ympärillä asian suhteen. Eilen kuitenkin pääsi itku pitkästä aikaa ja tunteet olivat hyvin pinnassa. Ensimmäinen inseminaatio oli nyt niin konkreettisesti siinä. Toiveet raskautumisen suhteen ovat tässä kierrossa aiempaa korkeammat, mutta toisaalta pelottaa jos tästä ei tulekaan toivottua lopputulosta. Viime kuukausina menkkojen alkaminen ei ole oikein edes tuntunut miltään, sillä eihän me edes yritetty ja olen ottanut niin paljon etäisyyttä asiaan. Töissä ja harjoittelussakaan ei ole ollut kovin raskasta hoitaa synnytyksiä, vastasyntyneitä tai edes raskauden keskeytyksiä. Eilen tunteiden purkautumisen jälkeen tuntui pelottavalta mennä töihin ja sanoinkin miehelleni, että tänään en millään haluaisi mennä. Bussimatkalla kasasin kuitenkin itseni ja suojamuurin ja yövuoro meni hyvin ilman tunnekuohuja. Jos vielä vuoden päästä olen tässä samassa tilanteessa, olen varmaan rakentanut Kiinan muurin ympärilleni! :)


Tänään oli ensimmäinen inseminaatio, mutta kerron siitä huomenna lisää. Kovasti voimia kaikille omasta vauvasta haaveileville ja asian kanssa kamppaileville! Uskotaan parempaan huomiseen <3