Toinen yritys

Nyt on viikko toisesta inseminaatiosta. Aluksi oli sellainen olo, että ärsyttää koko juttu ja ei tästä kuitenkaan tule haluttua lopputulosta. Nyt on lähinnä whatever-fiilis.

Kaikki alkoi siitä että tää on ollut taas yhtä säätöä. Taas kerran inseminaatio osui yövuorojen kohdalle ja ei siinä muuten mitään, mutta työmatkani on niin pitkä, että ärsyttää joka välissä viilettää tätä väliä. Normaalisti nukun yövuorojen välissä sairaalan päivystysasunnolla.

Aloitin siis kolmen yön putken sunnuntaina  ja maanantaina oli aika ultraan (kp 12). Rukoilin että inseminaatio sovittaisiin keskiviikolle (kp 14), jotta minun ei tarvitsisi käydä mutkaa kotona tiistaina, mutta toisintona viime kuukaudelle, munarakkula oli jo melkein puhkeamassa ja inseminaatio sovittiin tiistaille (kp13). No ei muuta kuin kaupan kautta kotiin ja kotona huomasin unohtaneeni käydä apteekissa ostamassa pregnylin. Väsytti niin paljon ja oli jäätävä nälkä, että päätin käydä apteekissa vasta töihin lähtiessäni. Pregnylin pisto siis myöhästyi 5 tuntia.

Seuraavana aamulla taas takaisin kotiin ja pariksi tunniksi nukkumaan ennen sairaalalle raahautumista. Itse toimenpide sujui taas hyvin, ei tuntunut mitään kipua ja oli nopeasti ohi. Taas vähäksi aikaa nukkumaan ennen kuin piti lähteä töihin. Tässä vaiheessa pelotti tuleva yö, sillä univelkaa oli jo valmiiksi ja koko yö pitäisi jaksaa valvoa.

NOTE TO SELF: Älä enää ikinä aloita lapsettomuushoitoja, jos käyt toisella paikkakunnalla töissä(+100km)! Erityisesti jos on kyse 3-vuorotyöstä! Mutta toisaalta jos kyseessä olisi ollut päivätyö, olisin joutunut olemaan koko päivän pois töistä, nyt en ollut pois töistä ollenkaan. Onneksi aloitan tammikuussa työt täällä kotipaikkakunnalla :)

Viime kierrossa tunsin selvästi ovulaation ensimmäistä kertaa eläissäni ja ajattelin sen johtuvan siitä, että nyt oli ollut lääkkeet tukemassa kiertoa. Tässä kierrossa en ole kuitenkaan tuntenut mitään vastaavaa, lähinnä vain pientä nippailua alavatsalla ennen inseminaatiota ja vähän sen jälkeen. Asia alkoi vaivaamaan kohtalaisen paljon pari päivää inssin jälkeen ja tein ovulaatiotestin, joka näytti POSITIIVISTA! Jatkoin vielä muutaman päivän tikuttelua ja testi oli positiivinen joka päivä. Nyt en tähän hätään keksinyt muuta selitystä, kuin että ovulaatiota ei ole tapahtunut ja mun keho pyrkii jatkuvasti irrottamaan munasolua tuloksetta. Siitä syystä LH on koko ajan koholla. Lopetin tikuttelun, enkä tiedä onko testi muuttunut vieläkään negatiivisesti.

Joten summa summarum:
- En usko että raskaudun tästä kierrosta
- Koko inseminaation ärsyttävin/kivuliain vaihe on pregnylin pisto (kirvelee/sattuu niin ikävästi).
- Seuraavassa kierrossa pidetään tauko hoidoista. Sain kuitenkin luvan syödä letrozolia, sillä se on sopinut minulle niin hyvin. Ei mitään sivuvaikutuksia, kohdun limakalvo on ollut hyvänpaksuinen ja tiputteluvuotoakin oli vain 2 päivää ennen menkkoja (luksusta). 

Voihan itku

Se päivä kuukaudesta kun saa taas romahtaa ja alkaa taas keräilemään palasia lattialta. Sieltähän ne menkat vihdoin alkoivat ja nyt voi virallisesti sanoa, että ensimmäinen inseminaatio ei tuottanut tulosta. Jotenkin on viimeisen viikon ajan ollutkin jo sellainen olo ja jossain määrin ehdin henkisesti valmistautua tähän. Tiputteluvuoto alkoi tiistaina ja jos tässä jotain positiivista pitää yrittää keksiä, niin sitä kesti vain kaksi päivää ennen kunnon vuotoa, whoohooo!

Tähän kiertoon oli ladattu niin kovasti odotuksia, kun kerta oli kaikki lääkkeet vahvistamassa ovulaatiota ja parantamassa kohdun limakalvon paksuutta, ultrat varmistamassa parhaan ajankohdan ja siemennesteen pesu poistamassa kaikki huonot yksilöt spermasta. Mutta ei niin ei. Nyt ei kyllä kovin suuret odotukset ole tätä alkanutta kiertoa kohtaan. Oli puhetta, että uusi inseminaatio voidaan tehdä nyt heti seuraavassa kierrossa, mutta pitää vielä soitella ja ilmoitella asiasta. Nyt nukkumaan ja huomiselle tilattu positiivisempi päivä!

Tutkimukset edistyy

Päätettiin tosiaan tehdä nämä tutkimukset julkisella puolella rahan säästön vuoksi ja minä olen käynytkin jo opiskelijaterveydenhuollossa, jossa joitain tutkimuksia on jo tehty. Nyt tuli sitten aika Naistentautien poliklinikalle, jossa ilmeisesti olisi tarkoitus tutkia loputkin. Tekemättähän on siis vielä ultra ja munanjohtimien aukiolotutkimus. Ikävä kyllä aika meni vasta syyskuun loppupuolelle, että odottelua siis tiedossa.

Pikkuhiljaa on alkanut ärsyttämään nämä tutkimukset, sillä kaikki tuntuu olevan vaan niin säätämistä. Ensin opisk.th:n lääkäri (kuulema kokenut) ohjasi, että minun tulisi mennä ottamaan verikokeet ovulaation aikaan, johtuen progestroni-tutkimuksesta. Itse aloin kuitenkin kotona muistelemaan, että eikö s-prog pitäisi nimenomaan ottaa loppukierrosta, sillä ovulaation aikaanhan se ei vielä ole edes noussut. Minulla on ollut loppukierrosta tiputteluvuotoa, joten siitäkin syystä olisi mielenkiintoista nähdä, paljon progesteroni silloin on, sillä epäilin tiputteluvuodon johtuvan keltarauhasen vajaatoiminnasta. Tarkistin eri sairaaloiden ohjeista ja olin oikeassa, tutkimus tulisi tehdä loppukierrossa. Päätin sitten omavaltaisesti varata labrat loppukiertoon ja laitoin siitä viestin lääkärille ja hän vastasikin että se on ok. Mistähän se lääkäri repäisi sen oikean ajankohdan olevan ovulaatio?

Seuraava asia mikä on ärsyttänyt on, että tämä sama lääkäri sanoi, että ei tee minusta lähetettä erikoissairaanhoitoon ennen kuin mieheni on käynyt siemennesteanalyysissa ja koska mieheni ei ole enää opiskelija, hänen tulee hakeutua tutkimukseen työterveyden kautta. Työterveyslääkäri ei voinut jostain syystä kirjoittaa hänelle lähetettä tutkimukseen (liittyi muistaakseni johonkin mieheni työpaikan vakuutusjuttuihin), vaan kirjoitti lähetteen yksityiselle urologille. Sillä käynnillä urologi kirjoitti lähetteen simppatutkimukseen jollekkin toiselle yksityiselle ja kun mieheni soitti kyseiseen paikan ajanvaraukseen, he eivät kuulema tee enää siemennesteanalyysejä ja käski varata ajan väestöliittoon. No väestöliitossa saatiin kyseinen tutkimus sitten vihdoin tehtyä muutama päivä sitten ja nyt kun minulle tuli kutsu tuonne naistentautien polille, mukana oli myös kutsu miehelleni siemennesteanalyysiin. Ärsyttää, että toista pompotellaan paikasta toiseen yhden tutkimuksen vuoksi, joka sitten oltais voitu tehdä minun tutkimusten yhteydessä. Nyt ollaan siis kuljettu aivan eri reittejä, minä julkisella ja mieheni yksityisellä, ja nähtäväksi jää, kuinka paljon mieheni työpaikan vakuutus nyt sitten edes korvaa näistä yksityisillä juoksemisista. Olisi varmaan kannattanut saman tien meidän molempien mennä väestöliittoon tutkimuksiin ja maksaa itse koko lysti. Ainakin kaikki olisi sujunut selkeämmin ja nopeammin.

No sitten siihen siemennestetutkimukseen. Tänään tuli postissa tutkimuksen tulokset, tosin ilman lääkärin analyysia. Niistä nyt itse ymmärsin sen verran, että siittiöiden määrä ja liikkuvuus ovat hyvät, mutta siittiöiden muodossa/täydellisessä rakenteessa olisi vähän parantamisen varaa. Täydellisiä siittiöitä oli vain 3%, mikä kuulostaa todella vähältä, mutta lapussa ollut viiteraja (WHO) on 4%, joten siitä ei kuitenkaan kovin kauas jääty. Huonoa laatua kuitenkin ilmeisesti kompensoi tuo hyvä lukumäärä ja liikkuvuus. Uskoisin, että diagnoosiksi tulisi teratozoospermia ja vähän alentunut hedelmöityskyky. Tämä on kuitenkin vain minun omaa tulkintaa ja pohdintaa, enkä ole alan ammattilainen, joten odotellaan mitä lääkäri asiaan kommentoi. Lääkärin kommenti saadaan vasta silloin syyskuun loppupuolella, jolloin meillä on aika naistentautien polille. Mies ei ollut moksiskaan tuosta tuloksesta ja piti sitä ihan hyvänä, mistä olen kyllä samaa mieltä, mutta silti se jollain tapaa hieman harmitti. Ahkeran googlettelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että sen ei pitäisi estää luomuraskautta, mutta varmaan kuitenkin hidastaa raskaaksi tuloa. Tietysti jos minusta löytyy jotain "vikaa" myös, niin todennäköisyys luomuraskaudelle vähenee. Nyt vain odotellaan ja todennäköisesti jatkan huomenna googlen ihmeellisessä maailmassa ;)