Nyt minäkin saan laskea piinapäiviä

Eli pp2 menossa. Aloitin lutinuksen käytön siirtopäivän iltana ja voi kauhea kuinka paljon siitä tulee sotkua. Saa kyllä olla koko ajan pikkuhousunsuoja paikoillaan. No tämä ei kuitenkaan tullut täysin yllätyksenä, sillä olin lukenut asiasta jo aiemmin, mutta ärsyttää joka tapauksessa. En ollut ollenkaan perehtynyt lääkkeen mahdollisiin haittavaikutuksiin ennen käytön aloittamista ja eilen aloin ihmetelä, että miksi minulla on vähän väliä pää kipeä, maha kipeä, etovaa oloa ja pää ihan sumuinen. Tuntuu että on unelias olo ja vaikea keskittyä välillä. Eilen sitten tarkistin lääkkeen sivuvaikutukset ja kappas, kaikki edellä luettelemani ovat niitä yleisimpiä haittavaikutuksia. Onneksi panadol auttaa melko hyvin näihin oireisiin ja muutenkin ne vähän tulevat ja menevät riippuen siitä, milloin olen lääkkeen edellisen kerran laittanut. Ehkä tästä siis selvitään.

Torstaina alkion siirrossa siis lääkäri kirjoitti minulle loppuviikon sairaslomaa, sillä käveleminen kävi sen verran kipeää ja työssäni joudun olemaan paljon jalkeilla. Perjantaiaamuna vointi oli kuitenkin niin hyvä ja suht kivuton, etten millään kehdannut jäädä sairaslomalle, vaan menin iltavuoroon töihin. Ei mennyt kovin kauaa kun alkoi kaduttamaan, sillä alavatsa tuli kipeäksi kaikesta kävelystä. Panadol onneksi lievitti kipua niin, että pystyin paremmin tekemään töitä loppuillan. Sovimme yöhoitajan kanssa että minä kuulostelen yön vointia ja soitan aamulla jos en ole tulossa aamuvuoroon. Aamulla herätessäni vatsa oli niin kipeä (vaikka olin ollut levossa jo monta tuntia), että päätin jäädä kotiin. Tuntui että en millään pääse takaisin uneen, kun missään asennossa ei ollut hyvä olla ja vasta noin tunnin päästä lääke alkoi vaikuttamaan sen verran, että sain nukahdettua. Nyt tässä taas popsitaan panadolia maksimiannoksilla.

Minulla on ensi viikko kesälomaa, joten käytännössä loma alkoi nyt pari päivää etuajassa. Päivän kysymys: Tiedättekö mitä hoitoalan ihmiset tekevät lomalla? Vastaus: Me lakataan kynnet, eikä leikata niitä, sillä arkena nämä asiat ei onnistu :)

Ne tykkäs toisistaan sittenkin!!!

Nimittäin minun munasolut ja miehen siittiöt! Niin kuin jo mainitsin, munasoluja saatiin kerättyä vain 5, vaikka rakkuloita oli tuplasti enemmän. Niistä viidestä kuitenkin 4 hedelmöittyi ja kaikki hedelmöittyneet olivat top-alkioita, joten ei voi kuin olla tyytyväinen. Yksi alkio siirettiin tänään ja loput kolme pakastettiin erillisinä tulevaisuutta varten. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on tosi optimistinen olo raskautumisen suhteen. Toivottavasti nyt ei tiputa kovin korkealta sitten.

Kotimatkalla kävin ostamassa mansikoita
juhliakseni hyvin sujunutta päivää

Kerroin vatsakivusta ja tärinäkivusta lääkärille ja hän kirjoitti minulle sairaslomaa loppuviikon. Jonkin verran nestettä oli kertynyt fossa douglasiin, mutta ei kuulema vaikuttanut siltä, että kovin suuret todennäköisyydet hyperille olisi. Nyt vaan jäin vähän miettimään, että kehtaanko ottaa töistä saikkua pe-su, sillä todennäköisestihän minun tilalle ei ketään saada ja muut joutuvat tekemään minunkin työt. Minulla ei ole kuumetta tai mahatautia, mikä varsinaisesti pakottaisi olemaan pois ja hammasta purren varmaan selviäisin työvuorot kipujen kanssa, jos ne pysyvät tälläisinä mitä ne nyt ovat. Tällä hetkellä kaikki liikkuminen/kävely tuntuu vähän ikävältä ja töissä joutuisin kyllä olemaan aika paljon liikkeellä. Levossa kipu on vähän lievempi. Toisaalta en ole ollut sairaslomalla kuin vasta yhden päivän (punktiopäivä) kyseisessä työpaikassa, sillä olen saanut suunniteltua työvuoroni niin, että kaikki hoitojutut ovat tapahtuneet vapaa-ajalla. Taidan katsella vielä tämän illan, että mihin suuntaan vointi kehittyy ja päätän vasta sitten. T: Tunnollinen hoitsu

Here we go now

Nyt alkaa olemaan aika lähteä sairaalaan hakemaan alkio kyytiin. Toivottavasti se tarraa tiukasti kiinni, eikä irroita ainakaan ennen helmikuuta. Hirveästi myös jännittää miten monta alkiota on tällä hetkellä enää pelissä mukana. Jos totta puhutaan, olin jo aivan varma joskus aiemmin, että me ei koskaan saada lasta ja että meidän munasolut ja siittiöt inhoavat toisiansa. Vaikka ne laitettaisiiin samalle maljalle, niin ne varmaan kiertäisi toisensa kaukaa. Ilmeisesti näin ei ole kuitenkaan ollut, sillä ei ole soitettu jäämään kotiin.

Ehdin jo eilen aamulla kirjoittaa että vointi on tosi hyvä ja ei enää juurikaan kipuja. No ei mennyt kauaa, kun olin jo valmis perumaan puheeni. Aamulla otetut särkylääkkeet eivät tuntuneet auttavan juuri ollenkaan ja kivut vain voimistui. Kyllä niiden kanssa pärjäsi kotona levähtäessä, mutta olin todella kiitollinen saamastani sairaslomapäivästä. Tänäänkin on vielä vähän ollut kipuja. Nämä kivut vaan on hieman kummallisia. Tuntuu että se kipu on enemmän ylämahalla ja kaikki tärinä aiheuttaa kipua. Jopa ihan käveleminen. Mitään turvotuksia/hengenahdistusta tai sellaisia ei kuitenkaan ole.

Nyt sormet ristiin, että kaikki menee hyvin. Jännää!

Punktiopäivä

Nyt se on takana! Eilen kävin punktiossa, jota jännitin etukäteen jonkin verran. Maanantai iltana olin vielä iltavuorossa töissä ja pikkuhiljaa illan aikana olo muuttui koko ajan kurjemmaksi ja kurjemmaksi. Munasarjat tuntui niin raskailta ja joka askeleella sattui. Tuntui että ei oikein pystynyt seisomaan tai kävelemään kunnolla suorassa hyväryhtisenä vaan koko ajan oli lievä etukeno. Vatsakin oli normaalia turvonneempi. Siinä sitten pikkuhiljaa aloin huolestumaan, että nytkö se alkaa kehittämään sitä hyperiä, sillä olin pistänyt pregnylin edellisenä iltana. Kotiin päästyäni olin ihan surkeana, mutta onneksi yön aikana vointi parani ja tiistai aamuna heräsin oikein hyvävointisena.

Meillä piti olla sairaalassa jo klo 9, joten aamulla ei onneksi ehtinyt stressata hirveästi. Muutenkin tuntui, että ei enää osannut oikein jännittää. Vietiin miehen siemennestenäyte itse mukana kotoa ja meidät ohjattiin heräämöön valmisteluita varten. Tuntui hassulta olla itse potilaan asemassa, sillä yleensä se olen minä, joka ohjaa potilaan omalle paikalle, antaa vaatteet, tarkistuttaa rannekkeet jne. Täytyy myöntää että olen itse mieluummin se, joka laittaa kanyylin, kuin se pistettävä! Näin jälkikäteen se taisi olla kipein hetki koko punktiossa. Esilääkkeiksi sain vähän miedompia kipulääkkeitä, sekä diapamin, joka meni kyllä melko nopeasti päähän. Mies silitteli mun päätä ja yhtäkkiä alkoi väsyttään ihan hulluna ja taisin ehkä nukahtaa hetkeksi, ennen kuin oli aika siirtyä toimenpidehuoneeseen.


Punktion suoritti minun lempilääkäri, joten sekin jo rauhoitti kummasti. Sain kipulääkettä suonensisäisesti ja lisäksi kohdunkaulaa puudutettiin. Itse punktio ei sattunut juuri ollenkaan. Ihan pieni nipistys vain tuntui pistohetkellä. Munarakkuloita löytyi muistaakseni 10 yhteensä. Ennen kotiinlähtöä sain kuitenkin kuulla, että vain 5 munasolua saatiin kerättyä. Hieman jäi harmittamaan, sillä todennäköisesti kaikki ei hedelmöity ja lähde jakautumaan oikein. Torstaina sitten selviää, että onko mitään siirrettävää ja saatiinko pakkaseen mitään. Voi olla, että pieni itku pääsee jos pakkaseen ei saada mitään, sillä ei huvita ihan heti käydä uutta ivf:ää läpi.

Punktion jälkeen sain vielä vähän suun kautta kipulääkettä, juotavaa ja kävin wc:ssä ennen kuin sain luvan lähteä. Koko päivän tuntui enemmän tai vähemmän kramppeja vatsassa. Söin päivän aikana buranaa ja panadolia maksimit ja silti ei ollut yhtään hetkeä, ettei vatsa olisi ollut kipeä. Vasta nyt tänään tuntuu, että kyseiset lääkkeet vievät kivun lähes kokonaan pois. Eilinen meni lepäillessä ja päiväunia ottaessa. Oli ihanaa viettää aikaa miehen kanssa, sillä hänellä on ollut viime aikoina niin kiire töissä, että yhteinen aika on ollut kortilla.

Nyt jäädään odottelemaan jännityksellä huomista. Siellä pitäisi vielä olla ainakin yksi lupaava alkio jakautumassa, sillä ei ole tullut puhelinsoittoa :D Lupasivat soittaa heti jos näyttää siltä, ettei ole mitään siirrettävää. Nyt pitää varmaan alkaa pakkailemaan tavaroita tulevaa muuttoa varten, jotta saisi jotain muuta ajateltavaa.

Jännitys tiivistyy

Perjantaina kävin kolmannessa ultrassa ja kaikki oli edelleen hyvin. Punktiopäiväksi määrättiin tiistai, jolloin meidän pitää mennä polille jo aamulla hyvissä ajoin. Aiemmin löydetyt 8 munarakkulaa olivat kasvaneet oikein hyvin ja niiden lisäksi oli ainakin yksi vähän pienempi rakkula. Jää nähtäväksi saadaanko siitä kerättyä munasolua talteen. Pistoksia jatketaan edelleen samalla annoksella. Voin vain kuvitella kuinka tukalalta vatsa tuntuu sellaisella, jolla on 20 munarakkulaa kehittynyt, sillä minulla alkaa jo nämä omatkin tuntumaan jossain määrin. Välillä jo kävelemisestä aiheutuva tärinä joka askeleella tuntuu lievästi ikävältä. Turvotusta on hieman ja jomottelua molemmin puolin. Päänsäryt ovat onneksi pikkuhiljaa helpottaneet. Uusimpana oireena on nyt pari päivää ollut arat rinnat. Vähän kyllä ihmettelen, että mistä nuo nyt niin araksi on tullut, sillä olen käyttänyt samoja lääkkeitä samoilla annoksilla jo päälle viikon. Lisäksi valkovuoto on ollut ällöttävän runsasta viime päivinä. En muista, että se olisi koskaan ollut tällaista.

Eilen oli viimeinen pistos gonalia ja tänään otin vielä kaksi suihketta suprecurista, mutta nyt senkin saa lopettaa. Tänä iltana myöhään minun tulee pistää pregnyl ja maanantaina on sitten "lepopäivä ja punktioon henkisesti valmistautuminen" (aka. iltavuoro töissä). Toivottavasti on kiireinen ilta, niin ei ehdi hirveästi stressata tiistaita. Punktio kyllä jännittää näin etukäteen, ei olisi pitänyt käydä lukemassa keskustelupalstoja! :D Saa nähdä kuinka kipeä ja väsynyt oon sen jälkeen, sillä meillä olisi samana iltana vielä tulevan taloyhtiön kokous rakennuttajan toimistolla.

PS. Lisäsin blogin blogloviniin, jos joku sitä käyttää ja haluaa sen kautta seurata. Tuolta oikealta palkista löytyy painike ja tässä tulee vielä osoite https://www.bloglovin.com/blogs/kaks-ilman-kolmatta-12323149

Munarakkuloiden kypsyttelyä ja hyvät unenlahjat

Eilen siis oli toinen ultra, jossa selvisi vähän munasarjojen tilannetta. Munarakkuloita oli kehittynyt oikealle puolelle kolme ja vasemmalle puolelle viisi. Olin aluksi hieman pettynyt lukumäärään, sillä olin toivonut että kerättyä saataisiin hieman enemmän. Kehittyneet munarakkulat olivat kuitenkin kooltaan jo niin isoja, että lääkeannoksia ei kannata nostaa. No ainakaan hyperstimulaatiosta ei ollut mitään merkkejä tällä hetkellä. Lääkäri yritti kovasti vakuutella, että tämä on aivan hyvä lukumäärä ja että mieluummin kerätään vähemmän hyviä yksilöitä, joilla on hyvät mahdollisuudet kehittyä top-alkioiksi. Sain taas kuulla saman litanian, että sinä olet nuori ja terve ja sinulla on oikein hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi jo vaikka ensimmäisestä siirrosta. Muistan kuinka ensimmäisessä inssissäkin pidettiin niin todennäköisenä sitä, että tulisin jostakin kolmesta kerrasta raskaaksi, no en tullut. Lääkäri määräsi ensi viikon punktiota varten jo esilääkkeitä ja kipulääkkeitä, mitä minulle saa antaa. Saa nähdä miten pahasti pönttö menee sekaisin, kun en ole koskaan syönyt mitään buranaa/panadolia vahvempaa aiemmin!

Viimeinen yövuoro loppui tänä aamuna ja minulla on tapana nukkua aina vähän lyhyemmät unet viimeisin vuoron jälkeen, jotta seuraavana yönä uni tulisi suht normaaliin aikaan. Siksi olenkin yleensä laittanut kellon soimaan jo joskus 14 aikaan. Niin tein tänäänkin, sillä olen pistänyt gonalin aina 14-15 aikaan. En tiedä mikä meni pieleen, mutta heräsin vasta puoli seitsemän, enkä ollut uskoa silmiäni, kun katsoin kelloa. Olin laittanut kolme herätystä päälle, mutta minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, että olisin laittanut herätykset kiinni ja jatkanut unia. Koirakaan ei ollut tullut herättämään. En edes koe, että olisin ollut mitenkään kovin väsynyt aamulla nukkumaan mennessäni. Ei tässä muuten mitään vahinkoa olisi tapahtunut, mutta se gonalin pistäminen!  Muistaakseni se pitäisi kuitenkin pistää suurin piirtein samaan aikaan joka päivä ja nyt tuli kyllä aika pitkä heitto siihen. Pitää varmaan pikkuhiljaa päivä kerrallaan aikaistaa pistoaikaa, sillä tuo 14-15 on sopinut näin vuorotyöläiselle hyvin. Olen voinut pistää lääkkeen kotona joko juuri ennen iltavuoron alkua tai aamuvuoron jälkeen.

Nyt odotellaan perjantaina kolmatta ultraa :)

Eka IVF

Nyt on siis ensimmäinen ivf-hoito menossa. Kaikki alkoi sillä, että pari viikkoa sitten aloitin suprecur-sumuttelut sammuttamaan minun oma hormonitoiminta. Olin ennen hoidon aloittamista Helsingissä ystäväni luona ja tarkoitukseni oli, että olisin aloittanut lääkkeen siellä. En tajunnut yhtään kuinka harvinaisesta lääkkeestä oli kyse ja että suurimmissakaan apteekeissa ei lääkettä välttämättä ole valikoimassa. No perjantaina lähdettiin sitten apteekkiin hakemaan lääkettä, sillä sunnuntaina oli aloituspäivä. Heti ensimmäisestä yliopiston apteekista sanottiin, että heillä ei ole sitä tällä hetkellä paikalla, eikä missään muussakaan yliopiston apteekissa pääkaupunkiseudulla ole sitä. Käytiin vielä parissa muussa vähän isommassa apteekissa keskustan alueella, jotka eivät kuuluneet kyseiseen ketjuun mutta sama vastaus saatiin niistäkin. Jos olisi ollut arki, apteekit olisivat voineet tilata lääkkeen, mutta tässä tapauksessa olisin saanut sen vasta maanantaina tai tiistaina. Hieman meinasi epätoivo iskeä. Kaiken lisäksi kotipaikkakuntani apteekissa oli suprecuria valmiina. Asia ratkesi lopulta niin, että varasin suprecurit kotiapteekkiini ja lähdin kotiin jo päivää aiemmin kuin oli tarkoitus, joten pääsin aloittamaan sumuttelut suunnitelmien mukaan sunnuntaina. Kahden suprecur-sumutteen lisäksi ostin samalla Gonal-F:t.

Suprecurin käyttö on sujunut ihan hyvin. Oikeastaan ainoa hankaluus on ollut yrittää muistaa sumutella suurin piirtein tasaisin väliajoin neljä kertaa päivässä. Vuorotyön vuoksi ajat ovat hieman heitelleet, sillä aina ei vaan pysty/muista irrottautua töistä edes siksi aikaa, että saisi otettua sumutteet juuri tiettyyn kellonaikaan. Ja muutenkin koko minun päivärytmi vaihtelee niin paljon, kun välillä herään ennen sian pieremää töihin ja välillä taas nukun puolille päivin. Pitääkin tässä pohtia, että miten järjestän lääkkeiden otot nyt seuraaville päiville, sillä huomisesta lähtien on taas muutama yövuoro.

Suprecurista ei tullut mitään elämää haittaavia haittavaikutuksia. Oikeastaan ainoa haittavaikutus oli se, että seksihalut hävisi. Toisaalta mistä sitä tietää oliko se edes lääkkeen sivuvaikutus vaan esimerkiksi vain seurausta hoidosta johtuvasta stressistä tai jostain muusta. Mutta ei siis mitään sen kummempaa. Olin todella yllättynyt, ettei mitään vaihdevuosioireita tullut.

Viime keskiviikkona oli eka ultra ja kaikki näytti olevan niin kuin pitääkin ja lääkärin vastaanotolta jatkoin hoitajan vastaanotolle "harjoittelemaan" pistämistä ja kynän käyttöä. Nehän toki olivat tuttuja jo ammattini puolesta, eikä itseä pistäminen ollut sen kummempaa kuin muitakaan. Olin positiivisesti yllättynyt, että se ei käynyt yhtään kipeää, sillä pregnylin pistäminen inssien yhteydessä on aina tuntunut niin kurjalta kirveilyineen yms. Hoitosuunnitelman mukaan aluksi annostus on 112,5 milj.IU joka päivä toiseen ultraan saakka. Minun käsityksen mukaan tuo oma annostus on melko pieni, mutta toisaalta olen itsekin hoikka ihminen. Mieluummin kuitenkin varovainen aloitus ja tarvittaessa annosnosto. Suprecur jäi jarruhoidoksi puolet pienemmällä annoksella.

Nyt neljän pistoksen jälkeen ainoana sivuvaikutuksena on ollut lievää päänsärkyä. Se on onneksi pysynyt tosi lievänä ja mennyt aina nopeasti ohi ilman lääkkeitä. En ole edes perehtynyt, että minkälaisia haittavaikutuksia kyseisellä lääkkeellä voi olla ja mietin, että en välttämättä viitsi enää perehtyäkään. Tietysti minulle tuttu vaikea haittavaikutus on hyperstimulaatio, jota sairastavia naisia on tullut hoidettua jonkin verran opiskelu- ja työhistoriani aikana. Sehän se tietysti pelottaa kovasti, sillä olen käytännössä nähnyt kuinka vaikeasta tilasta siinä pahimmillaan voi olla kyse.

Minua kiinnostaisi tietää, että minkälaisilla annoksilla muilla on gonal-f:n pistäminen alkanut? Tuliko teillä mitään sivuvaikutuksia?

Note to self: Muista ensi kerralla hankkia lääkkeet hyvissä ajoin, ettei tule kiiire :)